“Pidä huoli ettei se karkaa enää”

Idea/inspiraatio by Pölhön aamutaide

Aamu oli alkanut normaaleissa merkeissä. Amelie ja Edijs oli mun kanssa tänään tekemässä oripuolen tallia ja toisella puolella oli jotain uusia työntekijöitä. Me oltiin tehty jo useampaan otteeseen töitä tällä porukalla joten meillä oli helppo tehdä töitä ja homma pyöri koko ajan. Me oltiin saatu hevoset tarhattua suurimmaksi osaksi kun Amelie pyysi jos mä kerkeisin laittaa Radonin kuntoon Iivarille maasta käsittelyyn.

Mä lupasin hoitaa helmenhohtoisen orin valmiiksi. Mä en ollut hetkeen tehnyt Radonin kanssa isommin töitä, vaikka olihan mä tehnyt orin kanssa töitä silloin kun Iivari ja Riario olivat olleet Siperiassa. Kuitenkin tässä välissä jostain syystä mä en ollut työskennellyt Radonin kanssa pitkään. Nuori ori otti tilanteesta ilon irti ja alkuun mä jouduinkin komentamaan Radonia reilusti ennen kuin nuori hevonen alkoi käyttäytymään taas sen verran että sen kanssa tuli paremmin toimeen. Lopulta mä olin saanut nuoren orin harjattua ja laitettua sille kapsonin päähän.

Sää ei ollut vielä kovinkaan huono taluttaessani Radonia kentälle ja päästessämme orin kanssa kentälle Iivari saapui paikalle muutaman hetken kuluttua. Ojensin kapsonin narun Iivarille ja odotin, olisiko miehellä vielä jotain muuta toivetta tai pyyntöä jatkon suhteen. Mä olin juuri poistunut kentältä ja menossa kohti tallia jotta saisin ilmoitettua että Radon olisi valmis ja että seuraavaa hevosta voisi alkaa laittamaan valmiiksi. Kuitenkin juuri kun mä olin astumassa talliin, kentältä kuului yllättävää ääntä ja kääntyessäni ympäri, näin miten Radon rallitti kenttää ympäri. Tajuttuani mitä oli tapahtumassa, suuntasin takaisin kentälle ja autoin Iivaria saamaan Radonin kiinni.

Pidin nuoresta orista kiinni sen aikaa että Iivari sai tarkistettua jotta nuorikko ei rikkonut itseään riekkuessaan, ennen kuin mies nappasi nuoren orin kapsonin narun käsiinsä ja mutisten jotain omaansa lähti taluttamaan nuorta oria ilmeisesti samalle paikalle, josta tuo oli aikoinaan lähtenytkin. En uskaltanut lähteä kentänlaidalta mihinkään ennen kuin Iivari oli valmis Radonin kanssa. Jos Iivari joskus osasi tehdä itsestään pelottavan näköisen, oli se hetki juuri tänään ja hetken jo mietin että haluaisinko olla kovinkaan lähellä toista, varsinkin tiedostaessani että miehellä oli myös miekkansa matkassa ja itselläni ei olisi kovinkaan paljoa mahdollisuuksia puolustautua jos tilanne sen vaatisi.

”Pidä huoli että se ei karkaa enää”

En uskaltanut edes hengittää, ennen kuin olimme Radonin kanssa tallissa ja Amelie näytti siltä että tuo ymmärsi sanomattakin että Iivarilla oli ollut omat mielipiteensä asiaan. Hoidettuani Radonin, myös se pääsi ulkoilemaan ja itse jatkoin työpäivääni toivoen että minun ei tarvitsisi törmätä von Hoffréniin enään tämän vuoron aikana.

Share: