Zen

Zen Masquerade party

Nathaniel Rossi
Hemmoteltu Rossi Racersin perijä

Siinä missä matkustaminen oli ollut järjettömän tylsää ja kuluttavaa, arki Dzelzain linnassa oli miellyttävää. Sain aamupalan huoneeseeni hopeatarjoittimelta, vuoteeni sijattiin äärettömällä huolellisuudella ja joku palvelijoista kiilotti saappaani ja silitti vaatteeni, vaikka en edes huomannut sen tapahtuvan. Ava huolehti Geyzerin liikuttamisesta niinä päivinä kun minua ei huvittanut lainkaan. Useimmiten minua ei huvittanut, pääni kun oli liian kipeä edellisillan viskinnaukkailuista linnan pääpirujen kanssa. Lisäksi tieto siitä, että se tytönhupakko tuli Geyzerin kanssa yllättävän hyvin toimeen, vaikkakin taisi jättää paskaduunin Zenin työntekijöille. Siitähän niille maksettiin, eikä älyn käyttämisessä ollut mitään vikaa, päinvastoin.

Iivari tosin aiheutti edelleen lieviä kylmiä väristyksiä, vaikka mies jutustelikin sujuvasti aiheesta kuin aiheesta -ja olin ryypiskellyt hänenkin kanssaan useampana iltana. En ollut kuitenkaan ainoa, joka miestä lievästi vältteli. Fricis tuntui kalpenevan ennestään aina kun näki Iivarin ja totteli kuin koira pienimpiäkin eleitä. Edellisiltana Iivari oli astellut mahtipontisin askelin tallin käytävällä ja Fricis oli kävellyt sivukäytävältä kädet taskuissa vihellellen. Mies-polon silmät ja sieraimet laajenivat, kädet sujahtivat salamannopeasti sivuille ja hän tervehti Iivaria. Iivari kohotti leukaansa ja huiskautti kädellään vähäeleisesti, mutta tarpeeksi ymmärrettävästi, jotta Fricis katosi peruuttaen ja äänettömästi anteeksipyydellen. Mitähän tuokin oli tehnyt ansaitakseen asemansa, piru parka.


Pukeuduin mustaan paitaan, punaiseen liiviin, rusettiin ja takkiin sekä housuihin ja vilkaisin itseäni peilistä. Näytin hävyttömän hyvältä. Iskin itselleni silmää nostaessani punaisen pikkuruisilla sarvilla varustetun maskin kasvoilleni ja kulautin loput viskistä alas. Jätin lasin pöydänreunalle tyytyväisenä tietäen, ettei se olisi siinä enää kun tulisin takaisin. Elämä oli yksinkertaisesti ihanaa.

Muiden katseleminen ja porukasta porukkaan lehahtelu oli huumaavaa, kuten aina. Oli loistava tunne flirttailla ihmisten kanssa ja tanssittaa neitokaisia tuntematta heitä lainkaan. Eipä se tosin tavallisesta lauantaista eroaisi juurikaan, minä en todellakaan tahtonut tietää yhden illan huvituksista tavallisestikaan nimeä enempää. Vedin kasvoilleni hurmaavimman hymyni ja jatkoin tummaan asuun pukeutuneen naisen tanssittamista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Begin typing your search term above and press enter to search. Press ESC to cancel.

Back To Top
Siirry työkalupalkkiin