Tunnelma kiristyy

Luokka 4 / Vaativa B, Amelie Backlund – Callahan, Vihiniemen Viipottajat

Tehtävänantona: 18. Kirjoita jonkun toisen hahmon näkökulmasta

“Ratsasta vielä vähän enemmän eteen”, huudahdin Amelielle, joka parhaansa mukaan yritti venyttää pientä barokkiaan lisättyyn raviin. Naisen punatut huulet olivat vetäytyneet tiukaksi viivaksi ja katse oli porautunut tiukasti eteenpäin. Pitkät, platinanvaaleat hiukset pompahtelivat ravin tahdissa, kun hänen allaan liikkuva kimo ori teki työtä käskettyä. Jos Amelie oli näyttävä ilmestys, niin sitä samaa oli myös hänen ratsunsa. Vahvarunkoinen, lihaksikas Cabo kantoi itseään kauniisti peräänannossa. Siitä näki kauas, että se oikeasti nautti esiintymisestä. Orin tummanpuhuva häntä huiski puolelta toiselle tarmokkaan näköisten askelten tahdissa.

“Vau. Sehän näyttää jo hyvältä”, sanoin hymyillen, kun Amelie viimein hidasti ratsunsa takaisin käyntiin. Nainen taputti hevosen kaulaa ja löysäsi ohjaa, jotta kimo sai venytellä itseään. Amelie oli ollut selkeästi harmistunut neljännen osakilpailun sijoituksestaan, sillä he olivat olleet luokkansa viimeisiä. Nainen oli syyttänyt itseään ja tämä oli jo vaikuttanut siltä, että hänen olisi tehnyt mieli lyödä jo hanskat kokonaan tiskiin treenaamisen osalta. Etenkin, kun Elias oli heittänyt vettä myllyyn ja motkottanut Cabon heikoista lisäyksistä ja ratsukon saamista huonoista prosenteista kerta toisensa jälkeen. Amelie olikin päätynyt pyytämään mua valmentajakseen finaalia varten. Vaikka blondi oli ulospäin näyttänyt kylmänviileältä, niin mä tiesin, että Eliaksen sanat olivat päässeet hänen ihon alleen. Amelie vain oli sellainen, että sen oli joskus hirveän vaikea näyttää omia tunteitaan – varsinkin, jos se tunsi olonsa heikoksi tai huonoksi. Toivoin vain, ettei tilanne aiheuttaisi enempää kitkaa Amelien ja Eliaksen välille.

“Joko kamat on kasassa?” kysyin Amelielta, kun tämä hyppäsi alas ratsunsa selästä ja löysäsi satulavyötä. “Joo aikalailla. Huopa enää puuttuu, mut se on vielä kuivumassa”, nainen vastasi. Tämä oli jotenkin tavallista vakavamielisempi ja vastaili melko lyhyesti. Kai sitä stressasi, että finaalikin menisi penkin alle. Hiljaisuus vallitsi välillämme, kun kävelimme rinnakkain talliin. Kun Cabo oli laitettu iltapuulle ja saavuimme talolle jo perinteeksi muodostuneelle iltateelle, innostui Ameliekin vähän juttelemaan, kun Sanna ja Silvia juttelivat jostakin komeasta kisatuomarista. Itse tyydyin pyörittelemään vieressä silmiäni ja hörppimään kaakaotani kuunnellen samalla vain puolella korvalla naisten kälätystä.

Share: