Saako hurrata?

Luokka 4. vaB, Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjyt

Tehtävänanto 9: Yllättävä kannustaja katsomossa

— Sonja! kuulin naisen äänen huikkaavan takaani juuri kun olin ottamassa kisapaidan suojana ollutta ohutta takkia pois. Jähmetyin sekunnin murto-osaksi, sillä kuvittelin kuulevani jo harhoja. Samalla käännyin ympäri niin vinhasti että saatoin kuulla saappaidenkannan melkein kirskahtavan hiekalla: kuka kumma huusi minun nimeä ihan Helenan äänellä?

Helena! Se oikeasti oli Helena ja mukanaan hänellä oli Kimmo ja Tuomo. Ei voi olla totta! Ilahduin niin että ryntäsin heidän luokseen ja kun en muuta keksinyt, kaappasin Helenan sellaiseen karhunhalaukseen, että hyvä kun en kylkiluita katkonut. Siitä oli niin kauan kun olin viimeksi nähnyt Helenan vaikka TG:ssä juttelimme harva se päivä.

— Ei ole totta, ei voi olla totta, hoin samalla. — Mitä te hullut täällä oikein teette?

— Me tultiin katsomaan sun kisoja, tietenkin.

Halasin samalla vimmalla miehetkin. Heitäkin oli ollut ikävä. Kimmo rutisti kovaa takaisin, Tuomo oli vähän varovaisempi, kun ei ollut ihan niin tottunut tällaiseen.

— Voi teidän kanssa, Tampereeltahan on pahuksen pitkä matka, kuin te nyt näin lähditte tänne asti?

— No muutaman tunnin matka, mitä meillä tässä kauniina kesäsunnuntaina olisi muutakaan tekemistä.

— Aateltiin järjestää sulle yllätys.

— Niin ja pitäähän sitä koestaa Kimmon uusi auto, kun se sen meni päivittämään niinkus tiedät.

— Eikä me olla nähty tätä Morttia vielä livenä ollenkaan.

Vilkaisin kelloa ja totesin että Mortin esittelyn jälkeen minun pitäisi alkaa valmistautua omaa luokkaani varten. Kaverit nyökyttelivät, tokihan he sen ymmärsivät että minä olin täällä kisaamassa. He lupasivat mennä katsomoon pitämään minulle peukkuja ja katsomaan aiempien luokkien ratoja.

— Saako hurrata?

— Saa mutta vasta sitten kun rata on loppu. Sen aikana olette hiirenhiljaa, varmuuden vuoksi.

— Totta kai!

— Saako heiluttaa isoa kannustuslakanaa?

— Voi luoja, ei kai teillä nyt semmosta ole? katsoin heitä epäuskoisena.

— No ei kyllä ookaan, harmi sinänsä. 

— Mutta tsemppiä sulle kisoihin!

— Tuutte sitten tänne tallialueelle kun mä selviän tosta kisastani, kun ei teitä turhan usein muutenkaan näe.

Olin niin iloinen kavereiden näkemisestä, että kaikki kisajännitys ja kaikki muut pikkumurheet unohtuivat siinä. Hymyilin kuin jakoavain vielä ratsastaessani radalle.

(330 sanaa)

Share: