Ei mitään Lapin kairaa

Luokka 4. vaB, Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjyt

Tehtävänanto 3: Hevostila Kuukkeli – muistoja 3. osakilpailusta

Minä kyllä edelleen vähän naureskellen puistelen päätäni sille Kuusamon osakilpailulle. Oikeasti: ihminen on todella niin hullu että lähtee yksien kisojen takia ajamaan puolen Suomen halki! Että mikä järki ja kun sen tiesi jo TT-cupiin osallistuessaan että kilometrejä kertyy kisakokemuksen lisäksi. Mutta en minä valita, sillä jos pidinkin kaikkein eniten siitä viimeisestä osakilpailusta ja Ahvenanmaasta, niin kyllä tämä Kuusamo on ehdottomasti se toiseksi paras.

Eikä siinä pitkässä matkassakaan mitään vikaa ollut sinänsä. Minä nimittäin pidän ajamisesta, vaikka se onkin hevosen ja trailerin kanssa vähän enemmän ennakointia ja ajatusta vaativaa. Kuusamoon sentään pääsi ihan vain ajamalla, toisin kuin tällä Ahvenanmaan reissulla oli kaikenlaisia jännitystekijöitä liittyen lauttamatkoihin, lastauksiin, purkuihin ja sen semmoiseen.

Kuusamossa oli kiva kiertää silloin lauantaina vähän nurkkia ja leikkiä perusturistia. Kävimme katsomassa erään luontokuvanäyttelyn mutta suurin osa ajasta meni ihan siihen että ajelimme ja pysähtelimme katselemaan maisemia. Niissä maisemissa oli jotakin erilaista verrattuna eteläisempään Suomeen, vaikkei tämä vielä varsinaisesti ollut mitään jylhää Lapin kairaa. Ei havumetsässä, mäissä, pelloissa ja järvissä mitään niin kovin eksoottista ole suomalaiselle, mutta jotenkin se maisema oli silti karumpi kuin Pohjanmaalla.

Pisteet myös Kuukkelille, kisajärjestäjien paikanvalinta oli osunut kyllä ihan nappiin. Isäntäpariskunta oli niin sympaattinen ja puitteet muutenkin kunnossa. Kiva siellä oli hevostaan pitää ja kisata. Kiva siellä oli olla itsekin. Meidän mökki ainakin oli viihtyisä ja tunnelmallinen. Se rantasauna ansaitsee erityismaininnan, sillä siellä oli aivan unelmanpehmeät löylyt. Ja palju! Ei sinne järveen kuitenkaan ollut menemistä, sen verran jäätävää se vesi oli, mutta eipähän tarvinnutkaan kun sai lillutella paljussa.

Mortista minä en tiedä mitä tuo mahtoi olla mieltä Kuusamosta. Ei se ainakaan protestoinut, mutta toisaalta ei se ole vielä mieltään osoittanut muusta kuin huonosta ratsastuksesta tai säästä. Nythän keli täytti vaativammankin elukan vaatimukset eikä ratsastuskaan huonosti mennyt. Minä olin pelännyt sitä pitkää ajomatkaa, mutta Simo oli puhelimessa lohduttanut, että Mortti on tottunut matkaaja, tuskin on moksiskaan yhdestä Kuusamonreissusta. Ja eihän tuo ollut. Luojalle kiitos ruunista, joilla ei ole turhan paljon omia (vahvoja) mielipiteitä.

(317 sanaa)

Share: