Taikauskoa?

Luokka 4. vaB, Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjy

Tehtävänanto 1: Spring season open – muistoja 1. osakilpailusta

Osuipa somessa vastaan linkki ekan TT-osakilpailun kuviin. Siellä oli näemmä ollut joku ihan ammattilainen tai ainakin hyvä harrastaja kuvaamassa ja hän oli pyörinyt monipuolisesti yleisön joukossa, verryttelyalueella, tallissa ja tietenkin myös kisakentän laidalla. Kuvista välittyi kisojen sähköinen tunnelma kotisohvallekin. 

Löysin itseni ja Mortin useammastakin kuin yhdestä kuvasta ja sehän oli kaikkein mielenkiintoisinta, tietenkin. Kylläpä me näytimme ammattimaisilta! Kaikki oli tiptop, varusteet suorassa, karvat ojennuksessa, saappaista ja kavioista olisi itseään peilaillut. Mistään ei varsinaisesti arvannut, että kyseessä oli vasta oikeastaan toiset kisat meille kummallekin. No, olinhan minä pari pikkukisaa kilpaillut Salierilla aiemmin, mutta silloinkin vain omalla tallilla ja panokset, kilpakumppanit ja valmistautuminen niihin olivat aivan toista luokkaa.

Se mikä kuvista ei näkynyt, oli minun jännitykseni. Silloin kyllä pyöri koiperhosia mahassa. En ollut aamulla oikein pystynyt syömään hotellilla aamupalaa, ei vain ollut vastaanottoa. Harri, tuo kultainen otus, oli varannut mukaan juotavaa, pähkinöitä ja energiapatukoita siltä varalta, että minä tarvitsisin mitään kisapaikalla. Ekakertalainenhan Harri oli hevosenhoitajana kisoissa, mutta terve järki ja ennakointi näemmä pärjäävät kokemukselle. Niitä energiapatukoita oli tarvittu päivän mittaan.

Tuo ensimmäinen oli ollut kaikista osakilpailuista se, jossa oli eniten meininkiä paikan päällä. Tietenkin se johtui siitä, että kyseessä oli iso kisaviikonloppu, ei pelkkä TT-cup. Hevosia, ihmisiä ja häslinkiä oli paljon joka puolella vaikka kaikki olikin hyvin järjestetty. Minua se oli hermostuttanut kaiken muun lisäksi, mutta Mortti onneksi oli järkähtämätön kuin kivi. Sitä ei hetkauttanut kyllä mikään ja minä sentään olin pitänyt täysiverisiä oletusarvoisesti kajahtaneina hermokimppuina. Hävetti vähäsen vieläkin. Mortti oli lunastanut kaikki lupaukset joita Simo oli ruunasta antanut ja aimo tukun muitakin. 

Olihan siitä ekasta osakilpailusta jäänyt ihan kouriintuntuviakin muistoja: sininen ruusuke varustekaapin oveen ja valkoinen satulahuopa, joka oli saanut sittemmin kunnian olla meidän kisahuopa muissa osakilpailuissa. En minä myönnä olevani taikauskoinen, mutta taidan kuitenkin olla vähän, sillä pesin huovan nyt finaalia varten, vaikka kaapissa olisi toinen valkoinen kisahuopa, puhdas ja valmis käyttöön. Se saa jatkossakin toimittaa varahuovan virkaa kisareissuilla.

(309 sanaa)

Share: