Luokka 8. 120cm, Anu Kivinen – Rosegarden’s Dragonrend, Vihiniemen Viipottajat

Meidän oli tarkoitus pitää pikaset estetreenit Eliaksen valvomana. Aleksi ja Tiuhti osallistuisivat myös, sillä hekin starttaisivat samassa luokassa. Ajateltiin pitää treenit ulkona, sinne oli nimittäin jäänyt eiliseltä muutama este. Roki tuntuu tosi hyvältä ratsastaa, vaikka se saakin lisävirtaa Tiuhista eikä ole välttämättä niin hyvin kuulolla kuin yleensä.

Roki puskee eteenpäin tasaiseen tahtiin, kun olen saanut tämän raviin. Teemme tosi paljon voltteja ja siirtymisiä, olen todennut sen olevan parhain tapa saada poni kuulolle. Ori heilauttaa häntäänsä kiukkuisesti, kun pyydän Rokia pysähtymään. “Malta nyt hetki, kohta voidaan laukata”, mumisen orille ja nostan pysähdyksestä ravin. Poni tuntuu vilkuilevan esteitä vähän väliä, eikä Tiuhti laukkaamassa auta asiaa lainkaan. En vielä oikein luota Rokiin kunnolla, joten haluan saada ratsuni kuulolle ennen kuin alamme hyppimään.

“Ulko-ohja, ulko-ohja, ulko-ohja”, toistan mantraa päässäni, kun pyydän Rokin laukalle. Ori hypätääkin eteenpäin kyseiseen askellajiin. Kuulen Eliaksen ohjeet vain hämärästi, sillä oma mantra soi nyt jo liian kovaa. Kai hän huomautti täysin samasta asiasta, tai antoi luvan hypätä. Roki vain tuntuu puskevan eteenpäin, ilman sen kummempia miettimättä. Saan kuitenkin puolipidätteillä ponin hidastavan ihan minimaalisen vähän tahtia. Ohjaan Rokin päivän ensimmäiselle esteelle itsevarmasti ja saammekin melkein täydellisen linjan. Ori ponnaa vahvasti ja itse en ole valmistautunut niin suureen hyppyyn, joten horjahdan pienesti. En kuitenkaan putoa ja jatkammekin laukkaa. Lähestymme toista pystyä ja kuulen Eliaksen huutavan; “Pidätä, pidätä, pidätä..”. Roki heilauttaa päätään vastahakoisesti, mutta hidastaa tahtiaan hieman. Seuraava hyppy meneekin jo paremmin ilman yliliioittelua. “Muista Anu käyttää sitä kättä, Roki on paljon riippuvaisempi siitä kuin mihin oot tottunut”, kouluttajamme tokaisee vielä ennen kuin hyppäämme kolmannen esteen yli. Roki päättääkin pukittaa esteeltä laskeuduttuaan ja syöksähtää pieraisten kiitolaukkaan sen jälkeen. Olen kuitenkin nopea toimija pysyen selässä ja hidastan kuumuneen hevosen raviin. “Ei tästä tuu yhtää mitää”, parkaisen sillä epävarmuus alkaa hiipimään mieleni sopukoihin. Olikohan virhe osallistua samantien isompaan kilpailuryppääseen, olisin ihan hyvin tyytynyt treenaamaan esteitä vain kotona tämän kauden. “Ota se poni kuulolle ja menkää vielä kerran toi yksinäinen pysty, sit saat tehä mitä haluat tänään”, Elias sanoo ja teenkin hetken ravi-laukka -siirtymiä ennen kuin ohjaan Rokin esteelle. Ori tuntuu olevan paremmin kuulolla ja hyppääkin näteimmän hyppynsä koko päivänä, itse näytän varmaankin perunasäkiltä kirjavan selässä – siltä ainakin tuntui. Kehun ponia nopeasti, mutten halua hypätä tänään enempää. Olen itse melko pahasti epävireessä, joten tuttu ja turvallinen sileällä työskentely sopii itselle paremmin kuin hyvin loppuratsastukseksi.

Anu ja Roki lämmittelemässä kotikentällään Vihiniemessä.

Share: