Luokka  6, 80cm – Julia Lindell & Liden Lonnell

Tuttuun tapaani olin taas hitusen myöhässä aikataulusta. Termosmukin häviäminen sekä rikkinäiset ratsastushousut olivat tuottaneet heti aamusta päänvaivaa, mutta nyt olin viimein marssimassa tallin ovista sisään. Termosmuki oli saanut tämän kerran jäädä kotiin ja jalkoihini olin vetänyt varahousut. Jonain päivänä pitäisi kyllä tehdä pieni ostosreissu läheiseen hevostarvikemyymälään, meitä kun sattui puuttumaan ties mitä rompetta ja kampetta. Astelin minun ja Lollon kaapille ja avasin sitten ainakin vielä toistaiseksi valkoisen oven. Mieleeni juolahti heti kättelyssä ainakin miljoona asiaa, jota pelkästään kisoihin tarvitsisimme. Valkoinen huopa uupui, uudet estesuojat kannattaisi hankkia eikä kuljetussuojistakaan olisi haittaa. Lisäksi kilpatakkini olisi jo mitä luultavimmin jäänyt minulle pieneksi, joten saattaisi olla aika hankkia uusi sellainen. Kallis reissu tulossa.

Vaihdoin lenkkarini saappaisiini ja nappasin sitten riimunnarun matkaani, jonka jälkeen suuntasin hakemaan Lolloa sisälle. Ruuna seisoi tarhansa kulmassa kurkotellen naapuritarhan shetlanninponin heiniä kohti.”Hei tuus hömelö tänne!” kailotin porttia avatessani. Lollo käänsi päänsä minua kohti ja lähti sitten tepastelemaan minua kohti. Kuraisen tarhan ansiosta hevonen oli sotkenut jalkansa yltäpäältä kuraan ja hamusi nyt taskuistani herkkuja. “Et oo tosissas. Kahdessakymmenessä minuutissako mun ihan oikeasti pitäis saada sut puhtaaks?” Ruikutin ja siirsin sitten katseeni loimeen. Olin jo toteamassa että “Ainakin suuremmilta sotkuilta säästyttiin, kiitos loimen”, mutta naamalleni nousi kiitollisen sijasta närkästynyt ilme. Loimi joka Lollolla oli päällä oli mikäs muukaan kuin fleeceloimi, jota aamutallin tekijä ei ollut vaihtanut kuraloimeen, vaikka asiasta niin erikseen sovittiinkin. “No katotaan mitä sille voi tehdä” sanoin ja napsautin riimunnarun kiinni Lollon riimuun. Normaalisti olisin lähettänyt asiasta mahdollisimman moneen osoitteeseen vihaista viestiä, mutta tämänhetkisen kiireen ja pääni sisäisen kaaoksen keskellä tyydyin vain pysymään tyynenä.

Raahasin Lollon pesupaikalle ja viereen kasasin suuren vuoren, joka piti sisällään niin varusteita kuin kaiken maailman hoitoaineita. Armottoman veden sekä saippuan lotraamisen jälkeen hevoseni jalkojen tilanne oli huomattavasti parempi. Ei täydellinen, mutta tarpeeksi hyvä. Loimen tilanteesta ei voinut sanoa samaa. Lika ja kura tuskin pesussa enää lähtisi, joten ostoslistani oli juuri saanut uuden kohdan. Lapoin omat varusteeni ensin itselleni ja sen jälkeen Lollo sai omat niskaansa. Miltei myöhästyimme valmennuksestammekin, mutta loppujen lopuksi saavuimme paikalle juuri eikä melkein kello 12. Minulle myöhästyminen olisi ollut noloa, mutta mitä luultavimmin valmentajamme oli jo tottunut pieneen hajamielisyyteeni.

Talutin Lollon keskelle maneesia ja hyppäsin sitten hevoseni selkään.

“Niin te olitte kuulemma sinne TT-kisoihin osallistuneet?” Simon kysyi alkukäyntejä kävellessämme.

“Joo, mennään Helppo B ja 80cm!” Vastasin pirteästi ja kohensin sitten istuntaani.

“No sehän on mukavaa! Me tullaan ainakin sinne Helsingin osakilpailuun Valeryn kanssa hyppäämään 140 ja 150, niin meidänkin kyydillä pääsee” Simon selitti ja alkoi sitten kannella puomeja  estetolppien luokse.

“Joo me tullaan mielellämme samalla kyydillä!” huikkasin vastaukseksi ja aloin sitten keräillä ohjia käsiini. Ohjia keräillessäni kiinnitin huomiota Lollon hullunkurisiin korviin, jotka pyörivät sen päässä kuin viimeistä päivää. Sen korvat olivat mielestäni yllättävän suuret, jotka olivat pikemminkin verrattavissa pupuun kuin hevoseen. Niin oli kyllä Lollon hyppytyylikin. Saas nähdä miten minun ja pienen pääsiäispupuni taival Tie Tähtiin -kisoihin lähtee käyntiin.

Share: