Puhelu Australiaan

Luokka 4, vaB Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjyt

Tällä kertaa kaiketi tuulen suunta ja tähtien asento olivat oikein, koska videoyhteys toimi varsin hyvin. Välillä oli pientä pikselöitymistä havaittavissa kun äiti liikkui ruudulla, mutta sitähän nyt voi olla aina. Äiti oli ruskettunut, vaikka milloinpa hän ei olisi kun Sydneyn talvi oli suunnilleen sama kuin Suomen kesä. Nyt huhtikuun alussa Australian tulisen kuuma kesä oli juuri takanapäin.

– Oikein hyvää pääsiäistä sinne! toivotin äidille.

– Sitä samaa myös teille. Mitäs sinne kuuluu? Kevät pitkällä jo?

– Noo, ei nyt niin kauhean pitkällä vielä, mutta onpahan kuitenkin. Tuossa aurinkoisimmilla seinustoilla puskee sipulinpiikit mullasta, että kevätkukat ovat jo malttamattomia.

– Voi, ne ovat joka vuosi aivan ihania.

Orionin kevätasioiden kertomisessa vierähti tovi, sillä kyllä äiti muisti vielä, miten ihmeelliseltä kevät aina tuntui Suomen pitkän ja kylmän talven jälkeen. Vähän hän sanoi kaipaavansa Suomen vuodenaikoja edelleen, vaikka sinänsä kyllä viihtyi lämpimässä ilmanalassa. Sitä samaa hän sanoi suunnilleen joka kerta kun vuodenajat ja luonto tulivat puheeksi.

Vuodenajoista pääsimme sujuvasti muihin asioihin, minun ja Harrin kuulumisiin, ja tulin sitten kertoneeksi senkin, että osallistuisin Mortin kanssa TT-sarjaan. 

– Juu,  se on sellainen kilpailusarja, selitin. – Kolme osakilpailua ja sitten finaali. Luokkansa saa valita, siinä on eri tasoisia este- ja koululuokkia. Mä osallistun vaativaan B:hen, se on korkein niistä kouluratsastusluokista mitä siellä on tarjolla. Eka kisa on nyt 18. päivä eli parin viikon kuluttua.

– Voi että, kuinkas sä nyt noin olet innostunut kilpailemaan?

– No… En tiedä. Me nyt osallistuttiin Harrin kanssa taannoin niihin yksiin kisoihin, mistä mä kerroinkin jo että menivät aika kivasti. Että siitä sitä sitten huomasi, ettei se kilpaileminen ole maailman kauhein asia. Ja mulla on hyvä hevonen.

– Osallistuuko Harrikin tähän sarjaan? äiti halusi tietää.

– Ei, sitä ei vielä ihan niin kilpailukärpänen puraissut. Toisaalta Harri palasi taas lomautuksen jälkeen töihin, joten sillä ei ole nyt niin paljon aikaa valmistautumiseen eikä se sitten halunnut puolitehoisesti lähteä kilpailemaan. Mutta se tulee mun hevosenhoitajaksi sinne mukaan.

– No mutta sehän on hienoa, että on mukana kuitenkin ja auttamassa. Se oli niin kiva kyllä se Harri silloin kun tavattiin toissajouluna. Onko sieltä teidän tallilta muita osallistumassa niihin kilpailuihin?

– On ainakin yksi toinen ratsukko tulossa, ehkä useampiakin. Moni miettii vielä, kun onhan se aika iso satsaus. Aa niin, muistat varmaan Hopiavuoresta sen Marshallin? Se venäläinen rastapää?

– Joo, toki muistan. Onko hän osallistumassa myös?

– Ei Marsh itse, hänellä on nyt ihan uusi hevonen, mutta Marshallin poikaystävä osallistuu sen hevosella. En muista että tapasitko sitä Niklasta silloin kun kävit Hopiavuoressa, mutta hän joka tapauksessa on mukana.

– Kyllä minä sen Niklaksenkin taidan muistaa hämärästi, suomalainen, eikö totta…

(423 sanaa)

Share: