Juttutuokiolla

Luokka 4. vaB, Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjyt

Istahdin huokaisten terassinportaalle Jannan viereen. Siihen paistoi sopivasti aurinko ja oli lämmintä, vaikka edellinen sadekuuro oli päättynyt vasta hetki sitten. Sadepisarat kiiltelivät vielä ruohonkorsissa.

Juttelimme Jannan kanssa niitä näitä. Kerroin että Harri oli taas kerran jäänyt kotiin, koska hänellä oli ihan tavallinen työpäivä tänään. Minulla ja Mortilla oli ollut viimeinen valmennustunti ennen viikonlopun kisoja ja sen jälkeen olin ratsastanut Salierin. Olin lähtenyt Salierin kanssa maastoilemaan yksin pitkästä aikaa. Siitä tulivat mieleen ne maastolenkit kun olin vasta tullut Hopiavuoreen, aikana ennen Morttia, jo ennen Harriakin. Siitä oli kohta kaksi vuotta. Mihin tämä aika oikein meni?

— Miltäs tua TT-cup on vaikuttannu noin yleesesti? Janna kysäisi. — Sähän et vissihin oo kauhiasti kilipaallut aijemmin, ni miltäs nyt sitten tämmöönen sarja oikeen on tuntunnu?

Mietin vähän aikaa, koska minulla ei ollut suoraan sanoa mitään yhtä selkeätä vastausta. Se oli tuntunut vähän kaikelta.

— No, onhan tämä ollut aika rankka monellakin tavalla. Kisat kahden viikon välein ja pitkät kisamatkat kun täytyy suunnitella reitit ja majoitukset ja aikataulut ja kaikki. Se vie yllättävän paljon aivokapasiteettia. Ja sitten kaikki valmennukset, Nelly ei ole todellakaan päästänyt meitä helpolla. Tuntuu välillä näin loppua kohden että alkaa itseltä kunto pettää, ei jaksaisi enää. 

— Mites Mortin kunto?

— Siinä ei tunnu olevan mitään vikaa. Kyllähän se oli ihan hyvässä kunnossa kun mä sen ostin, se oli ollut Simolla puolisen vuotta ja sitä ennen sit kans valmennuksessa. Se tuntuu vaan viihtyvän kun on paljon töitä.

— Meinahakko jatkaa kilipaalemista tän jälkehen? Nyt kun on alkuhun päästy?

— Kyllä mä sitä mietin tässä joskus, mutta täytyy nyt katsoa. Tai siis joo, kyllä mä varmaan kilpailen ainakin silloin tällöin jatkossakin nyt kun huomasin ettei se olekaan maailman kauhein asia ja mulla on Nelly tukena.

Olin vähällä jatkaa, että myös Harri on tukena, mutta muistin sitten että kohta ei olisikaan.

— Mitäs sä meinaat tuon Paahtiksen kanssa tehdä? Oletko tehnyt jo päätöksiä siitä varsottamisesta? kysyin vastavuoroisesti. 

— Miätinnässä on viälä, mutta mulla saattaisi olla tiarossa ehkä yksi joka olisi siitä varsasta kiinnostunutkin. Paahtis on kuitenkin ihan hyvä hevonen, kapasiteettia on kyllä ja luannehan on hyvä. Siitä ja jostakin pualiverioriista saisi varmaan ihan pätevän kenttähevosen.

Nyökkäilin myöntävästi, täysiverisethän olivat perinteisesti kenttäeksperttejä tai ainakin niin olin oppinut aikoinaan. Ja sitten oli tämä minun Morttini, joka suoritti erittäin pätevästi koulukentillä ja josta Simokin oli lausunut kiittäviä arvioita.

(381 sanaa)

Share: