Palaneen käry

Luokka 4. vaB, Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjyt

Kuuntelin sateen tasaista ropinaa ja avasin Ilmatieteenlaitoksen sivut. Tasaista sadetta luvassa koko päivän, se kertoi. Voihan rähmä. Ei se ratsastamista sinänsä haitannut, koska maneesi oli käytettävissä, mutta sade kasteli ikävästi peltoja ja sitten olisi pahimmilla lohkoilla tekemistä, etteivät koneet juuttuisi pehmeään saveen. Kylvetyt pellot tietysti hyötyivät sateesta, mutta niitä oli vielä kovin vähän. Olin luvannut tänäkin vuonna auttaa Markusta toukotöissä milloin suinkin vain ehtisin.

Huokaisin kun katselin kalenteriani. Mihin väliin tässä muka mahtuu kylvötyöt? Valmennus, molempien hevosten hieronta, valmennus, palaveri, toinen palaveri, valmennus, kolmas palaveri, oma hieronta, psykologi ja sitten pitäisi lähteä taas seuraavaan kisareissuun. On se sentään onneksi jo viimeinen osakilpailu, mutta sen jälkeen olisi vielä finaali kesäkuun puolivälissä. Koko kevät tässä on mennyt näiden TT-kisojen kanssa. Tuntuu että kaikki muu elämä on vähän telakalla, on vain ne kisat, niihin valmistautuminen ja niistä toipuminen. Finaaliin ei ole kuin kolmisen viikkoa ja siitä pari viikkoa niin on jo juhannus. Jestas.

Kävin antamassa töihinsä uppoutuneelle Harrille suukon, söin välipalan, vaihdoin ratsastusvaatteet päälle ja lähdin ajamaan kohti Hopiavuorta. Mortti ja Salieri olivat tarhassa sadeloimet päällä. Salieria ei sää haitannut, mutta Mortilla oli taas naama nyrpällään. Se oli selkeästi kauniin ilman hevonen, Salierille kelpasi kaikki. Onneksi Mortin mieliala parani aina lähes välittömästi kun pääsi talliin ja harjattavaksi. Niin tälläkin kertaa, kun kuivailin sitä ja harjasin oikein huolella. Käytävällä kulkijat moikkailivat minua ja jokunen jäi kyselemään kuulumisiakin. Ihmettelin jo vähän kun Nellyä ei näkynyt tallissa, yleensä hän tuli jo hyvissä ajoin ennen tunnin alkua tallille juttelemaan ja kertomaan etukäteen omista ajatuksistaan valmennusta varten.

Seuraavaksi karsinan ovella pysähtyi Eetu:

— Nellyltä terveeset, se sano jotta ei eheri tallille mutta että laita Mortti valamihiks, yleissatula ja suajat kuulemma pitäs olla.

— Yleissatula ja suojat? Miksi? älähdin ihmeissäni.

— Minen tiärä, mutta nii tua sano. Soon parempi varmahan totella, Eetu kohautti harteitaan ja lähti töihinsä. Hän oli selkeästi hoitanut viestintuojan tehtävänsä eikä asia sen enempää hänelle kuulunut. 

Minä jäin ihmetyksen valtaan, mutta päätin tehdä kuten oli käsketty. Eetu oli oikeassa: parempi totella. Ehdin taluttaa Mortin jo maneesiin varusteissaan kun Nelly saapasteli paikalle. Hän hymyili niin maireasti, että haistoin palaneen käryä ja olin oikeassa:

— Me hypätäänkin tänään, Nelly ilmoitti.

(352 sanaa)

Share: