Luokka 2 Helppo B, Janna Heikkilä – Bring me my toast xx, Hopiavuoren Häjyt

”Mihinkä te ootta menos näin aikaasehe?” Eetu ihmetteli antaessani harjan liukua Paahtiksen valko-mustalla karvalla, ennen kuin siirryin selvittämään vielä uudelleen tamman jouhet.
”Me käyrähä piänellä retkellä. Meirän pitääs olla takaasi pualee päivää mennes. Jos ei olla nii mä voin itte kattua kyllä Paahtikselle päiväheinät nii ei sun tai Camillan tarvitte hätäällä niiren perähä” en ollut varma mitä kertoa Eetulle, sillä vaikka epäilin isännän lopettavan kyselemisen lyhyeen en oikein tiennyt mitä uskaltaisin Hopiavuorelle sanoa jotta en paljastaisi liikaa asioita. Lopulta oli aika päästää tammani irti ja lähdin taluttamaan Paahtista kohti pihaan parkkeeraamaa traileriani. Tobiano hevonen asteli tottuneesti koppiin ja suljettuani takapuomin sekä rampin kävin vielä kiinnittämässä Paahtiksen. Noustessani autooni jouduin vakuuttamaan itselleni että tuleva peliliikkeeni olisi kannattava ja se voisi viedä asioita eteenpäin.

Lastatessani Paahtista takaisin traileriin paria tuntia myöhemmin, olin tyytyväinen siitä että kaikki oli sujunut hyvin ja peliliikkeelläni oli ollut odotettua positiivisempi lopputulema, joten toivottavasti tämän avulla pääsisimme Viljan kanssa asioissa eteenpäin. Palautettua laikukkaan hevoseni tarhaan tamma pärski äänekkäästi, kuin sättien minua siitä että olin pakottanut toisen lähtemään liikkeelle jo noin aikaisin.

Koko päivän päässäni oli pyörinyt muutama asia, joista olimme Viljan kanssa puhuneet hevosiin liittyen. Porukkaa näytti olevan menossa tupaan kun saavuin tallille joten suuntasin itsekkin tupaan, jossa lopulta ei ollutkaan yllättäen kuin Nelly ja Sonja, mutta kuulin muiden liittyneen Eetun seuraan terassille. Keskustelu pyöri Tie Tähtiin kilpailemisen ympärillä ja Nelly kyseli omista fiiliksistäni meidän tulosten suhteen.

”No siis onhan ne ollu yllättävän hyviä ku miättii että ensimmääsestä tuli se reilut 66% ja sitte kuitenki jo toisesta 78% ja kolomannestaki 70. En mä tiärä pitääskö meirän käyrä kokeelemas heleppoa A:ta jos vaikka Storywoodsis olis se kisasarja ku siinä näkis vähä että lähtiskö se sujumahan. Toisaalta pitääs vissihi alakaa reenaamaanki sitä. Multa kyllä kysyttihin tänään että oonko mä ajatellu teherä Paahtiksella varsaa ja en mä tiärä että olisko sille hyvä aika ny vai onko se liian nuari viälä?” päätin hieman venähtäneen pohditani ja nostin jo hieman haalenneen kahvimukin huulilleni.
”Ei se liian nuori ole. Sehän tietenkin ihan riippuu siitä että mitä sä itse ajattelet.”
”Niin… Oonhan mä vähä jo ehkä kattellu vähä jotaki oriita ku niitten ilimootuksia on tullu vastahan ja oikiastansa mulla olis ehkä yks tiaros”
”Ai jaa? Millainen?”
”En mä tiärä muistaksä Sonja sen sellaasen vähä ehkä hopiahkon pualiverisen, joka kisaa meirän kans samas luakas. Se mitä ratsastaa se yks miäs?”
”Joo, tiedän mitä tarkoitat. Se on kyllä komea hevonen.”
”Jep. En mä tiärä, pitää varmaha vähä kattua että mitä sitä teköö ja vähä tutkia asiaa kun mä en oo kuitenkaa ikinä ollu mukana minkää hevoosen elämäs tästä vaiheesta alakaen.”

”Ootko ajatellut kysyä Nooalta? Tai ehkä varmaan Marshallillakin voisi olla neuvoja tarjolla?”
”En oikiastaan. Ehkä pitää kysäästä Marshallilta että mitä se meinaa. Ja ehkä näyttää sille siitä oristaki jotaki. En mä kyllä varmaa tähän Tie Tähtiin yhteyteen tätä varsajuttua ehkä viitti eristää, mutta jos vaikka sen jäläkii kattoos. Tai ihan siis jos kerkiää.”

Puhuimme vielä hetken varsoista ja muutamista muista asioista ennen kuin oli aika lähteä nauttimaan luonnon vehreydestä maastoreissun merkeissä.

Share: