Matka pohjoiseen

Luokka 1. Helppo C, Lyyti Riikonen – Heljän Runoliini, Seben Söböt

(Perjantai-ilta 14.5)

Ajomatka Liekkijärveltä Kuusamoon oli pitkä ja vähän vaivalloinenkin. Alkumatkasta porukka vielä höpötteli hyväntuulisesti, kertasivat viime osakilpailusta oppimaansa ja analysoivat suorituksiaan. Puhuttiin myös Emmyn vauvasta, joka oli koko Seppeleelle riemun ja onnellisuuden aihe. Pitäisi ehdottomasti järjestää rotinat, Lyyti tuumasi, ja nauroi kun muut eivät olleet rotinoista kuulleetkaan. Rotinat olivat itäsuomalainen tapa, jonka mukaan uudelle äidille vietiin rutkasti ruokaa (ja usein muitakin lahjoja) vauva-arkea helpottamaan.

Ennen pitkään autossa alkoi kuitenkin olla hiljaista, kun matkalaiset alkoivat yksi toisensa jälkeen vaipua katkonaiseen uneen. Lyyti oli kuskina osan matkaa, vaihdellen Eedin kanssa, ja koitti pitää ajatuksensa poissa huomisesta kilpailusta. Tuntui, että pää oli täynnä TT-koitokseen liittyviä pohdintoja. Saappaitaankin Lyyti oli ajatuksissaan kiillottanut niin pitkään, että rannetta kolotti vieläkin.

Viimein oltiin Kuusamossa! Lyyti rakastui Kuukkelin hevostilaan oitis; se oli juuri sellainen maalaismiljöö, josta hän salaa unelmoi. Seben Söböt saivat hevosensa väliaikaisiksi kyhättyihin vieraskarsinoihin (Oili tuhisi matkasta väsyneenä ja hermostuneena, mutta jäi sitten tyytyväisenä syömään heiniään) ja pääsivät sitten Maija-emännän opastuksella kiertelemään kartanoa. Hevosia oli seitsemän, kaikki kauniita ja elämäänsä tyytyväisiä suomenhevosia, ja tallin puitteet maalaistallille sopivat, kisoja varten hieman ehostetut. Kaikista ihaninta oli se, että tila oli likellä kaunista järveä, jonka liepeillä Seben Söböt saisivat yöpyä komeassa hirsimökissä. Ja päästäisiin rantasaunaankin! Lyyti hyrisi tyytyväisenä.

Ennen kuin päästäisiin nauttimaan illanvietosta (ja painumaan pehkuihin hyvissä ajoin huomista koitosta varten), Lyyti luikahti Oilin luokse nähdäkseen, miten tamma voi. Se vaikutti yllättävän rauhalliselta. Vaikka Oili oli aika kuumaverinen käytökseltään – sen suonissa sykki varmasti elohopeaa, niin levoton ja liikkuva se oli – oli se kuitenkin hyvähermoinen ja selväpäinen. Se suhtautui matkailuun ja uusiin paikkoihin yllättävän maltillisesti, niin, että Lyyti oli oikein yllättynyt ja ylpeä hoidokistaan. Hän kietoi kätensä tamman kaulan ympärille ja se nojasi hoitajaansa vasten laiskasti heinää mutustaen.

“Huomenna sitten yritettään parraamme”, Lyyti vannotti rakasta tammaansa. “Et kehtoo ruveta ämpyilemmään tai hätkyilemmään. Sie oot ollu koko viikon ku unelma, ni voisitsie huomenna tehä saman?”

Oilin vastaus oli varsin mysteerinen; se vain heilautti päätään pärskähtäen. Lyyti rapsutti raudikon otsaa ja jätti sen sitten rauhoittumaan illaksi. Vatsanpohjassa värisi jännitys, mutta Lyyti ei päättänyt antautua hermoilulle, vaan nauttia kevätillasta Kuusamosta, kodassa paistetusta makkarasta ja ehkä järvessä pulahtamisesta.

348 sanaa

Share: