Perillä Kuusamossa

Luokka 4. vaB, Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjyt

Kuusamo kohteli meitä kauniisti. Vaikka metsänpohjalla oli vielä paikoin lunta ja joissain järvissä jäätä, ajokeli oli ihan kesäinen, sula ja kuiva. Hyvä niin, sillä me etelänvetelät olimme lähteneet reissuun kesärenkailla! Johan Pohjanmaalla oli vaihdettu renkaat kuukausi sitten. Mielessä kyllä kävi että jos pitäisi kuitenkin vaihtaa Kuusamoa varten nastat vielä alle, mutta tutkittuani sääennusteita ja kelikameroita päätin antaa olla.

Kun perjantai-iltana pääsimme perille Kuukkeliin, isäntäpariskunta oli pihalla ottamassa meitä vastaan kuin kauan kaivattuja ystäviä. Mortti sai asiaankuuluvat kehut uljaudestaan heti tallinpihalla kun otin sen trailerista alas. Ja mikä ettei, sehän seisoi kuin tulenkarvainen pronssipatsas pihalla siristellen silmiään kirkkaassa auringonpaisteessa. Isäntä tuli heti näyttämään tallin ja valmiiksi laitetun karsinan ja kertoi muista tärkeistä järjestelyistä. 

Emäntä lähti pöytää kattamaan, sillä hänellä oli ruoka jo valmiina, pitkämatkalaiset ovat kuulemma aina nälkäisiä. Totta puhuen me olimmekin, mutta olin ajatellut, että kokkaisimme omat sapuskamme omassa mökissämme. Niistähän löytyi täysinvarusteltu keittiö kaikista emmekä me halunneet tunkeilla toisten kotiin. Mutta olisimme vaikuttaneet perin epäkohteliailta, jos olisimme kieltäytyneet.

Pöydässä oli riistakäristystä ja perunamuussia. Irvistin itsekseni, sillä riistakäristys ei kuulunut lainkaan suosikkiruokiini. Yllätys oli siis vähintään kohtuullinen, kun se olikin todella hyvää, oikeasti jopa niin hyvää, että otin ahneuksissani santsiannoksen. Kehuin ruokaa emännälle ja hän tuumi, että eipä hyvään riistakäristykseen tarvita muuta kuin suolaa ja riistalihaa, jälkimmäinen oli kuulemma paikallista. Minä mietin hiljaa mielessäni, että kumpikohan oli unohtunut niistä Hermian lounasravintoloiden riistakärityksistä, koska se oli oikeasti ihan kamalaa.

Tilalla oli hiljaista eikä autojen määrästä huolimatta maisemissa näkynyt juuri muita ihmisiä. Isäntäväki kertoi että useimmat olivat vaelluksella ja palaisivat tänä iltana. Huomenna vasta alkaisi saapua enemmän varsinaista kisaporukkaa, siis niitä jotka eivät olleet vaeltamassa etukäteen. Kun katselin maisemia ympärilläni, se hevosvaellus alkoi yhtäkkiä kiinnostaa. Mutta ei, emme me voisi jäädä tällä kertaa.

Kun Mortti oli saanut iltaruokansa ja hoidettu muutenkin yöpuulle, ja me katsastaneet oman mökkimme, lähdimme rantasaunalle. Järveen ei ollut menemistä kuin urheimmilla, sillä isännän sanojen mukaan jäät olivat lähteneet kokonaan vasta eilen. Harri kävi silti, hirveän huudon kera. Oli kuulemma totisesti kylmää! Paljussa oli parempi ja tein nopean periaatepäätöksen hankkia itsellekin palju takapihalle mahdollisimman nopeasti, sillä oli oikein ihanaa lillutella itseään lämpimässä vedessä.

Saunalle alkoi myöhemmin tulla muitakin, tuttuja naamoja aiemmista osakilpailuista. He olivat kotiutuneet vaellukselta, hoitaneet hevosensa, syöneet ja nyt oli saunan vuoro. Oli kuulemma ollut hieno reissu, upeat maisemat ja kaikilla kivaa. Kun illalla upottauduimme muhkeiden peittojen ja tyynyjen sekaan kelohonkamökissä ja kiedoin itseni tiukaksi toukaksi Harrin kainaloon, ajattelin että asiat voisivat olla tosi paljon huonomminkin.

(399 sanaa)

Share: