2.4. perjantai, Kaikki menee reisille

Medium, Helppo B – Nio Luosujärvi – Virmalised – Ride or Die – lisäarpa, 410 sanaa

Virma seisoi nätisti käytävällä, kun nostin satulan sen selkään. Huopa jäi melkein kokonaan toiselta puolelta satulan alle, joten sitä jouduin toiselta puolelta oikomaan. Virma seisoi jopa yllättävän nätisti edelleen, kun kiskoin satulavyön kiinni. Oliko tämä sitten tyyntä myrskyn edellä, vai oliko meillä molemmilla vain hyvä päivä? Saatuani vielä suitset hevoselle päälle, ja oman kypärän päähän, lähdimme tallustamaan Seelan ja Sashan sekä Elinan ja Oskun kanssa kohti maneesia, jossa päivän valmennus järjestettäisiin. Matkan varrella Virma otti muutaman sivuaskeleen, kun tuuli puuskahti hieman isommin ilmeisesti sen korviin. Matka muutaman sivuaskeleen jatkui ripeästi, ja Virma selkeästi jännittyi enemmän tihentäen askeltaan.

Saimme aloittaa alkuverryttelyn itsenäisesti. Virma tuntui edelleen olevan jännittynyt tuulahduksesta, ja ehkä keräsi myös hieman kierroksia satunnaisesti maneesin seiniin paukkuvasta tuulesta. Vaikka yritin itse hengittää, Virma käveli edelleen jäykillä, tiheillä askelilla kaula alhaalla. Kun aloin keräilemään ohjia käteen, meno ei mitenkään parantunut, vaan Virma tuntui painavan ohjaa vastaan ja kulki selkä alhaalla, pää ylhäällä ja korvat pyörien. Yritin rauhoittaa tammaa rapsuttamalla sen kaulaa samalla kun pyysin sitä seisomaan hetken pysähdyksessä. Jännittyneestä hevosesta huolimatta aloin tekemään kaarteita ja jatkoin pysähdysten parissa. Pätkittäin Virma hengitti hetken, ennen kuin jännittyi uudelleen. Raviin siirtyessä tilanne ei helpottunut, kun tamman askel oli enemmänkin Singerin tikittävä neula, kuin ponin ravi. Askel oli tosi lyhyt ja jännittynyt, vaikka kuinka yritin antaa ohjaa ja pyytää pohkeella eteenpäin. Huokaisin ja yritin itse rentoutua ja rauhoittua, mutta sisälläni ehkä vähän kihisi. Pitikin olla tällainen päivä kun oli valmennukset.

Kun sitten lopulta valmennus alkoi ja Hannes alkoi selittää tehtävää, kuuntelin ehkä hieman kauhulla. Hannes toivoi rentoa käyntiä, jolla tötsien väliin tulisi saman verran askelia. Virma oli kaikkea muuta kuin rento, ja meidän tötsien välit heitteli paljonkin. Hannes ohjeisti hyvin minua hengittämään ja ratsastamaan tehtävää mahdollisimman tarkasti ja hyvin, niin että Virmalla olisi koko ajan tekemistä. Pikkuhiljaa rentoutui tamma hieman, mutta en silti sano että tässä olisi kehumista. Kun siirryimme pujottelutehtävälle, teimme sitä aluksi käynnissä ja sitten ravissa. Käynnissä selviydyimme vielä ihan ok, vaikka Virma oli edelleen tosi jännittynyt. Ravi olikin sitten next level. Keräsin ohjia ehkä hieman liikaa ja jännityin kädellä, kun pelkäsin että Virma räjähtäisi. Hannes yritti kyllä auttaa minua rentoutumaan, mutta tilanne tuntui tosi ylitsepääsemättömältä. Vitutti. Olin lähtenyt kuitenkin tunnille positiivisena, ja olin toivonut siltä hyvää. Miten yhtäkkiä kaikki meni niin reisille? Miksen vain voinut osata ratsastaa oikein niin, että Virma olisi kulkenut rennossa ravissa, täydellisessä peräänannossa kuunnellen jokaista pientä apuani? No siihen oli kyllä vielä paljon matkaa.

Share: