Sadepäivän treeniä

Luokka 8 / 120cm, Aleksi Vaalavuo – Rosegarden’s Nightingale, Vihiniemen Viipottajat

Viimeisen parin päivän ajan sade oli piiskannut armottomasti Vihiniemen pihamaata. Onneksi kevät oli kuitenkin jo niin pitkällä, että maa pysyi sateesta huolimatta suhteellisen hyvässä kunnossa, eivätkä tarhojen pohjat olleet muuttuneet mutavelliksi. Se nyt tästä olisikin vielä puuttunut, että olisi joutunut jatkuvasti hääräämään vesiletkun ja pesusienen kera, kun toi hevosia talliin.

Tiuhtin päällä oli oranssinsävyinen kaulakappaleellinen loimi, joka oli vedetty ihan ponin korvien juureen saakka. Sade ei tuntunut haittaavan ponia erityisesti, sillä inhottavasta kelistä huolimatta ori makasi olkipatjan päällä tarhassaan. Se kuitenkin höristi korviaan ja kömpi lopulta jaloilleen, kun puikahdin tarhan sisäpuolelle valkoisten aitalankkujen välistä. “Semmonen keli sitten tänään. Se vissiin meinaa sitä, että maneesi kutsuu”, mumisin samalla, kun pujotin kirjavalle orille riimun päähän. Tiuhti haukoitteli. Ehkä se olisi tänään tavallista rauhallisempi.

Mutta mitä vielä. Poni piristyi kumman nopeasti sillä välin, kun harjasin sen ja heitin sille varusteet niskaan. Maneesissa se oli jo kuin piristysruiskeen saanut. Tiuhti pomppi, steppaili ja pyrki ravaamaan aina, kun sen suuhun kohdistui painetta. “Okei, sulla on sitten tämmöinen päivä”, mutisin huultani purren. Olin tavallisestikin helläkätinen ratsastaja, mutta tänään mä keskityin ihan erityisen paljon pitämään käteni vakaana ja ratsastamaan hieman tavallista pidemmällä ohjalla. Teimme käynnissä paljon erilaisia kaarevia uria ja tiukkojakin käännöksiä. Halusin käyntityöskentelyn olevan sujuvaa ennen kuin suostuisin siirtymään allani liikkuvan kirahvin kanssa raviin. Hetkeä myöhemmin Anu ja Roki ilmestyivät myös maneesiin. Ja melkein heti perässä myös Elias, jonka oli määrä pitää meille jonkinnäköinen valmennus. Anun kasvoilla oli tavallistakin vakavampi, ehkä hieman ärsyyntynyt ilme. Syytä siihen ei tarvinnut arvailla kauaa, sillä Roki oli ilmeisesti vetänyt palkokasvin sieraimeensa kastuttuaan sateessa ja nyt se oli varsin haluton työskentelemään.

Eniten ponien perseily tuntui kuitenkin ärsyttävän Eliasta, jota kisat stressasivat jostain syystä erityisen paljon. Anu jaksoi kuunnella Eliaksen antaman palautteen yhtä nöyrästi kuin aina ennenkin, mutta mua alkoi suoraan sanottuna jo hieman ärsyttää miehen vouhkaaminen. Kisojen piti olla hauska yhteinen kokemus. Nyt ne aiheuttivat vain lisää stressiä kaikille. Yritin kuitenkin piilottaa tunnekuohuni parhaani mukaan, sillä tiesin, ettei Elias tarkoittanut mitään pahaa. Kun olimme työstäneet hetken aikaa myös ravia ja laukkaa, hyppäsin alas Tiuhtin selästä kävelyttäen ponia maastakäsin hetken aikaa, kunnes lopettelimme treenit.

Share: