Luokka 4. vaB, Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjyt

Maanantai 4.5.2021

Kisojen jälkeisenä maanantaina oli krapulaa muistuttava olotila, vaikken todellakaan ollut koskenut viinaan. Kuoharilasilliset olisivat tietysti olleet ihan paikallaan huikeiden prosenttien kunniaksi, mutta todellisuudessa kotiinpääsy venyi taas sen verran myöhään, että hädin tuskin jaksoin illalla raahautua sänkyyn. Ei siinä paljon samppanjaa siemailla. Jos joku pitää tätä hevosenomistajan ja kilpailijan elämää jotenkin glamöröösinä, hän ei tiedä mistä puhuu!

Joka tapauksessa maanantaiaamuna heräsin säikähtämällä puhelimen herätykseen. Ainoa vaihtoehto oli torkuttaa seuraavat kolme varttia, sillä en ollut saada mitenkään tiirikoitua silmiäni auki. Väsytti ihan hulluna. Eikä siinä vielä kaikki: pää tuntui vähän höttöiseltä, sellaiselta että yksikin väärä liike tai muu virhe laukaisisi päänsäryn, ja koko kroppa oli jäykkä. Että jos olisinkin päässyt sängystä ylös, matka olisi tyssännyt viimeistään portaisiin.

Minun teki mieli ilmoittaa töihin että olen linjoilla vasta iltapäivällä, mutta muistin sitten sen palaverin, joka alkaisi kymmeneltä ja jossa minun pitäisi joka tapauksessa olla paikalla. Ja tallille piti joka tapauksessa mennä iltapäivällä, Salieri tarvitsi liikutusta ja Mortti huomiota. Ei siis auta, noustava on.

Siinä sängynreunalla istuessa mietin eilistä päivää ja sitä, että mikä siinä niin rankkaa mukamas oli. Ei sinänsä mikään, mutta kyllähän ratsastus urheilusta käy ja kilpailemisen ja kaiken muun jännittäminen viimeistelee sitten tämän seuraavan päivän olon. Ryytyneestä olosta huolimatta hymyilin ihan väkisin kun ajattelin eilisen tulosta. Ihan miltä tahansa tänään tuntuikin, niin se oli kaikki 79 %:n arvoista!

Raahauduin vessaan ja sieltä päästyäni alakertaan aamupalalle. Harri nosti katseen tabletistaan ja naurahti:

— Kylläpä sä näytät väsyneeltä. Onks kaikki ok?

— Äh joo, joku kisakrapula tai jotain, mutisin. — Ei sulla olisi ylimääräistä kahvia keitettynä? Ottaisin mielelläni mukillisen.

— On tos toinen kupillinen vielä pannussa, mä voin keittää itelleni lisää. Taitaa olla paha kisakrapula sit jos sä vapaaehtoisesti haluut kahvia.

— Jos se kahvi vähän piristäisi, että tästä saisi itsensä jotenkin käyntiin.

Harri kaatoi mutteripannusta minulle isoon kuppiin kahvia ja jätti melko reilun maitovaran. Lusikoin reilusti sokeria sekaan, sillä en pitänyt kahvista yleisesti. Tänään oli kuitenkin hätätapaus käsillä. Epätoivoiset ajat ajavat epätoivoisiin tekoihin.

(320 sanaa)

Share: