Luokka 4. vaB, Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjyt

Tällä kertaa minä pystyin jotenkin paremmin olemaan jossain muuallakin kuin vain omissa ajatuksissani kisojen ajan, jopa ennen omaa luokkaani. Niinpä olin katsomossa jännäämässä Niklaksen ja Jannan esteluokkia. Koululuokkien tulokset saatiin tietoon jo ennen kuin vaativa B edes alkoi. Kolmas ja neljäs sija ruusukkeineen olivat hyviä saavutuksia ja ratsastin itse radalle tosi iloisena heidän puolestaan.

Harmi ettei esteillä mennyt ihan niin hyvin. Tai no, Niklas pääsi uusintaan ja ratsasti neljänneksi yhdellä pudotuksella. Minua välillä ihan pelotti, että miten Niklas saa ratsunsa kääntymään esteradalla, sillä minusta Arlek muistutti vähän sarvikuonoa: vauhti kiihtyi hitaasti, mutta sitten kun kiihtyi, niin mentiin kovaa, ryminällä ja melko suoraan. Tämä taktiikka ei ihan purrut uusinnassa, mutta neljäs sija on silti neljäs sija. Hurrasimme Harrin kanssa radalta poistuvalle Niklakselle.

Jannan kohtaloksi koitui yksi inhoittava puomi, joka putosi perusradalla, vaikka hän muuten ratsasti minusta oikein hyvin. Harmitti oikein hänen puolestaan, sillä Paahtikselle nopeatempoinen mutta melko suoraviivainen uusintarata olisi sopinut minusta hyvin. Hurrasimme toki Jannallekin, joka nieleskeli pettymystään poistuessaan areemalta.

Oma kolmossijani oli sinänsä tietenkin huonompi kuin viime osakilpailun toinen sija, mutta lohdutusta antoivat ennätysprosentit. Prosenttien valossa meidän suorittamisemme on ollut vahvan nousujohteista: Storywoodsista 71% ja risat, ekasta osakilpailusta vähän päälle 73% ja nyt 79,286%! Olin valehtelematta pyörtyä kun näin prosentit eikä muuten haittaa tippaakaan, että sijoitus tosiaan oli “vasta” kolmas. Jos prosentit olisivat alkaneet 8:lla, olisi varmaan Parkanon terveyskeskuksen päivystykseen saapunut yksi hengenahdistuspotilas.

Lisäksi tiesin, etteivät ne prosentit ihan turhasta tulleet, sillä sunnuntaina oli hyvä päivä. Se tarkoittaa sitä, että Mortti oli oma itsensä. Niinkuin se nyt yleensä on, en ole vielä törmännyt sen kanssa ihan täydelliseen katastrofipäivään. Vähäsen tietysti on pelko persiissä että jonain päivänä sellainen sattuu kohdalle ja että se päivä on juurikin jokin kisapäivä… Sitä odotellessa!

Koska tämä toinen osakilpailu oli niin lähellä, oli Hopiavuoresta enemmänkin yleisöä paikalla. Santtu ja Eira olivat jo aikoja sitten kauniisti kysyneet, että voisivatko he kenties tulla minun kyydissä, jos autoon suinkin mahtui. Lupasin toki, sillä takapenkkihän oli ihan tyhjä. He olisivat luvanneet hoitaa Mortinkin palkkioksi, mutta Harri ei antanut heidän hyppiä reviirilleen vaan patisti katsomoon. 

Minä en todellakaan tiedä missä välissä ja mistä Eira oli kaivanut ison lakanan, jossa luki suurin kirjaimin “Hopiavuori voittaa!”. Se oli varmaan ollut tungettuna hänen reppuunsa menomatkalla eikä hän maininnut sitä sanallakaan. Niin että se oli jonkinlainen yllätys kun näin lakanan katsomossa ratsastaessani Mortilla areenalle. Harmi ettei sitä voittoa nyt tullut, mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä että neljä ruusuketta oli komea saalis ja varsinkin minun prosentit olivat yhden sortin voitto joka tapauksessa.

(410 sanaa)

Share: