Luokka 4. vaB, Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjyt

Tavanomaisten kahvittelujen jälkeen lähdimme Simon kanssa yhtä matkaa parkkipaikalle ja siellä hän vielä pysähtyi juttelemaan.

– Kuule, mun tarttee sanoo että rehellisesti en olis uskonnu että te lährette Mortin kans kisakentille näin noileesti. Ja tommossel tulostasolla heti. Eihä täs nyt oo ku kahret kisat alla vasta, mut vahvaa suarittamista teillä on täälä kotonaki. Pirä sää Mortista kiinne ja toisella kärellä tuasta Jokikannaksesta ni teil o taivas auki.

Mutisin jotakin etäisesti myöntelevää, mutta Simo jatkoi vielä:

– Meinaa tuas Mortis o ainesta vaikka keepeesen asti. Kus sää oot tuammone analysoiva rautakanki-insinööri niikö sää aina ittees mainostat ja nys sulla on hyvä ja just sulle passeli hevone ja viä valmentaja omas pihas, ni siino sellane yhristelmä että oksap pois. Mortin askellajit ei ehkä oo nil laarukkaat ku pualiverisil monasti, mut ne on kelvolliset kumminki ja sit kun niitä tarttee hioo, ni se o sitä perusratsastusta mitä mää aina mainostan. Mää en tiärä josko tua Jokikannas o ihan keepee-tason valmentaja, mut vaikkei oliskaa ni se pitää kummiski hualen tästä teirän arkielämäst ja sit ne temppuopit voi käyrä hakeem muualta. Mut älä ny viä ylpisty, taso kerrallaa ja ny tää TT vaa putkeen mahrollisimma hyvi.

En osannut vieläkään sanoa mitään erityistä, olin niin hämmentynyt. Ettäkö minä ja Mortti ja GP? Ei kyllä ikinä, kaikki passaget ja piaffit, huh huh! Mietin jos Simo vain puhui lämpimikseen, mutta hän ei ollut varsinaisesti paskanpuhujan maineessa. Oli hän ollut oikeassa siinäkin, että Mortti oli ihan minun hevonen. Ja Nelly sitten. No, oli hän virallinen valmentaja toki, mutta kun minä vain halusin ylläpitää ratsastustaitoani, en minä siksi Nellyn ohjauksessa ratsastanut että kisakentille niin tekisi mieli. En minä ollut kilparatsastaja. Minä olin puskaratsastaja, jolla vain sattui olemaan varaa ostaa hyvä hevonen tai pari ja maksaa tunneista.

Silti Simon puheet pyörivät päässä vielä illallakin enkä saanut unta. Voisiko Simo olla oikeassa? Kyllähän hän toki oli nähnyt hevosia ja ratsastajia ja ratsukoita enemmän kuin moni muu, joten ehkä hänellä oli jotakin perää sanomisissaan. Minä vain en ollut koskaan ajatellut että olisi mahdollista edes sanoa GP:tä ääneen. Tämä vaativa B:kin tuntui jo tosi mahtavalta saavutukselta ja oli aivan varmasti se yläraja mihin minä ikinä kykenisin. Ja nyt sitten tulee arvostettu valkku sanomaan, että hei, sussa ja sun hevosessa vois olla potentiaalia GP-luokkiin asti. Vähemmästäkin menee yöunet.

(373 sanaa)

Share: