Luokka 4. vaB, Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjyt

Itse Simo Lakkama oli raahannut korkea-arvoisen persoonansa jälleen kerran Hopiavuoreen, tosin tälläkin kertaa hän oli ohikulkumatkalla ja saimme sen varjolla valmennustunnin. Harmi että Janna ja Niklas eivät ehtineet tänään mukaan, mutta tarkoitus oli pyytää Simo valmentamaan koko joukkuetta joskus toiste, paremmalla ajalla. Tämähän oli sovittu todella lyhyellä varoajalla, kun Simo vasta eilen soitteli minulle, että hei, hän on liikkeellä tässä suunnassa, kiinnostaisiko valmennustunti ja sopiiko aikatauluun. No, minulle onneksi sopi.

Janna ainakin oli vähän ihmeissään kun puhuin hän kanssaan tästä. Että miten itse Lakkaman Simo minulle soittelee ihan kuin se olisi aivan tavallinen ja arkipäiväinen asia ja tarjoutuu vielä noin vain tulemaan valmentamaankin. Yritin selittää riviväleissä Jannalle, että Simo oli todellakin sellainen jalat maassa -tyyppi, joka tällaista teki eikä siinä ollut edes mitään ihmeellistä. 

Lisäksi Simon pää oli kuin arkistolaitoksen tietokanta: hän muisti aivan kaiken, jokaisen myymänsä, ostamansa tai kouluttamansa hevosen, jokaisen ostajan, myyjän, valmennettavansa, toiset valmentajat ja heidän ratsukkonsa. Hän saattoi hyvinkin muistella myyneensä keväällä 2003 Pakkulan Katrille sen yhden oriin, San Shelmerdin, hannoverisukuinen, San Sahalinista. Juu, se oli semmoinen isokokoinen ruunikko, Katri kilpaili sillä yhden kauden, mutta sitten se ori jouduttiin lopettamaan tapaturman takia. Oli kyllä iso menetys, sitä valmisteltiin just oripäiville ja olisi varmaan mennyt läpi ihan hyvillä pisteillä… Niin ettei se ollut mikään ihme, että Simo muisti minut hyvinkin, koska olihan minulla kaksi Simon kautta Suomeen tullutta hevosta ja olin käynyt hänen valmennuksissaankin.

– Noni, sehä meni torella hianosti, ei ne rosentit kyä turhaan tulleet, Simo sanoi tunnin lopuksi ja taputti Morttia kaulalle. – Ens vuanna te kisaatte jo vaativaa A:ta, sa mun sanoneen.

Ensimmäinen ajatukseni oli kiistää jyrkästi moiset ajatukset, mutta Simo ei ollut sellainen tyyppi, jolle teki mieli väittää vastaankaan kovin pontevasti.

– No katotaan nyt, mutisin hämilläni. – Kunhan selvittäisiin nyt eka tästä TT-cupista.

– Arvatenkin sullon nyv viä tuplasti enempi paineita ku eka kerta meni näi hyvi? Että pitää toristaa kaikille ettei se olluv vahinko?

– Vähän joo, tosin sä olit oikeassa siinä että Mortti on tosi hyvä hevonen. Että sen suhteen ei ole kyllä murhetta, se on kiinni enimmäkseen musta.

– Joo, älä suurta murhetta siitä kanna. Kisat menee aina niinkö ne menee, aina ei vaa osu kohralleen, parhaimmillakaa. Teiltä tiätty puuttuu kisarutiinia, mutta tässähä seki karttuu.

(367 sanaa)

Share: