Luokka 4. vaB, Sonja Tähdistö – Mortalis x, Hopiavuoren Häjyt

Nelly pomppasi kuin vieterinukke keittiönpöydän äärestä halaamaan minua kun astuimme Harrin kanssa oviaukkoon.

– Aivan sairaasti onnea! Tosi mahtava juttu!

Varmuuden vuoksi Nelly halasi vielä Harriakin. Muut pöydässä istujat olivat yhtä hymyä myös ja onnitteluita sateli. Laskin sinisen palkintoruusukkeen pöydälle kaikkien ihailtavaksi. Ruusukkeen lisäksi olin saanut jättimäisen kukkakimpun ja satulahuovan. Kukat olivat kotona ja se satulahuopa komeili Mortin kaapissa enkä melkein uskaltanut edes koskea siihen. Se oli aivan puhtaanvalkoinen ja siinä oli kapeat kullanväriset kanttaukset. Ehkä käyttäisin sitä seuraavissa TT-kisoissa. Ehkä siitä tulisi minun ja Mortin The kisahuopa.

Olin aamulla hakenut Seinäjoen keskustan kahvilasta myös täytekakun, sillä tottahan tällainen kisatulos vaati kakkukahvit. Nelly keitti emännän ottein tuoretta kahvia ja alkoi kiidättää kakkulautasia ja lusikoita pöytään.

– Me lihotaan kaikki ihan bontsoiksi, jos sä ja Mortti jatkatte tota rataa, Noa kommentoi pöydän päästä.

– Noo, jos sovitaan että sijoituksista tuodaan sit jatkossa vaan keksipaketti ja kakku vaan jos voitetaan, virnistin. – Saatte elää sitten kyllä pelkillä kekseillä, siellä nimittäin kisaa Myllyojan Eedi, joka starttaa noin muuten ratsullaan jo pyhää Yrjöä. Että sitä on paha mennä tällaisen puskaratsastajan päihittämään kyllä. 

– Onko sulla videota siitä sun radasta? Eira halusi tietää ja Santtu nyökytteli vieressä. – Olisi tosi siistiä nähdä se rata.

– Joo, kyllä mulla on. Harri otti videota ja sit mulla on toinenkin video, mikä on otettu vähän toiselta puolelta katsomosta, sanoin. Se oli totta, sillä se oli Vladimirin kuvaama video. Eihän Hopiavuoren väki tuntenut Vovaa ja hyvä niin. Palkintojenjaon jälkeen Vova oli käynyt onnittelemassa ja kertoi samalla videoineensa minun suorituksen, että jos hyvinkin sattuisin haluamaan videon ratsastuksestani. Olin kiittänyt häntä, sillä olihan se aina mielenkiintoista nähdä sama ratsastus vähän eri kulmista. Niinhän tuomaritkin näkivät.

– Hei, me voitais katsoa ne tuolta tuvan telkusta kaikki yhdessä! Pitää oikein kisakatsomo vähän jälkikäteen.

– No, ehkä ne joskus voisi katsoa, sanoin vähän hämilläni ja nolona. En ollut oikein tottunut siihen, että olin kaiken huomion keskipisteenä Hopiavuoren kahvipöydässä.

(314 sanaa)

Share: