Ei hyvältä näytä

Luokka 1. Helppo C, Lyyti Riikonen – Heljän Runoliini, Seben Söböt

Kurt, Milla-Riina, Saaga, Eedi ja Lyyti. Seben söböt-joukkueen kokoonpano oli tosiasiassa vähemmän söpö ja enemmän kaoottinen. Näiden viiden seppeleläisen välillä kun ei vallinnut suloista harmoniaa tai erityistä sielujen sympatiaa, vaan enimmäkseen jonkinasteista vaivaantuneisuutta ja aika pintanpuolista kaveruutta. Porukka oli laitettu kokoon kutakuinkin viime hetkellä ja summanmutikassa – Lyyti oli vielä ilmoittautuessaan ollut siinä ymmärryksessä, että yksi hänen parhaista talliystävistään, Lola, liittyisi mukaan. Lola oli kuitenkin perunut osallistumisensa viime tingassa ja niin Lyyti oli löytänyt itsensä tästä kummallisesta kolhoosista. Kurt, vaivaantunut teinihujoppi; Milla-Riina, jota Lyyti edelleen hiukan karsasti; Saaga, joka oli täydellisessä kisahumussa ja kiivaan keskittynyt ruusukkeiden haalintaan; ja Eedi, jonka kaveri Lyyti kyllä oli, mutta joka vaikutti ylikuormittuneelta ja hermostuneelta tallin käytävillä pyöriessään. Onneksi toisessa Seppeleen joukkueessa oli sentään Sartsu, maanläheinen ja rempsakka Sartsu, joka sai Lyytiin iskostettua mielenrauhaa ja tasapainoa silloin, kun koko muu maailma tuntui olevan tolaltaan (ja kisapaikan hälinä sai Lyytin melkein pahoinvoivaksi).

Ensimmäinen osakilpailu oli ollut Lyytille kauhistuttava kokemus – suuren kaupungin mekkala ja ison areenan kansainvälinen tunnelma olivat saaneet sekä hänet että Oilin suunniltaan. Onneksi seuraava osakilpailu pidettäisiin kodikkaammassa maalaismiljöössä. Siihen oli vielä pari viikkoa aikaa, ja Lyyti halusi olla terävimmillään; siksi hän vietti entistäkin enemmän aikaa Seppeleessä hioen helppo C-taitojaan ja melko onnetonta hyppytekniikkaansa. (Kyllä, heC. Lyyti oli saanut luokkavalinnastaan huutia sekä Emmyltä, Salmalta että Annelta, mutta hän tiesi, että hermostuksissaan muistaisi juuri ja juuri perusavut, helppo B-radasta puhumattakaan.)

Oili ei valitettavasti ollut yhtä innoissaan uudesta treeniaikataulustaan ja viskoi kaulaansa ärsyyntyneenä, kun Lyyti puhisi sen selässä maneesissa. Ehkä tamma tiesi, että maanantain olisi kuulunut olla sen vapaapäivä, ja osoitti siksi mieltään. Tai ehkä hissukseen Liekkijärvelle saapuva kevät sai raudikon temppuilemaan. Joka tapauksessa Oili ei ollut parhaimmillaan ja Lyytinkin mieliala musteni hänen koittaessaan epätoivoisesti saada tammasta irti pehmeää, pyöreää liikettä. Ja katinkontit: Oili kaahotti menemään kaula pystyssä, jäykkänä ja kiipperänä. Maneesin toisessa päässä Seppeleen uusi yksäriomistaja (ja erinäisten juorujen kohde) Safi ratsasti kaunista, suurta Lolaansa majesteetillisen näyttävästi, ja Lyyti tunsi itsensä jälleen kerran multaiseksi maalaisperunaksi.

Ei auttanut; ravityöskentelystä ei tullut yhtikäs mitään. Lyyti pidätti Oilin käyntiin ja pyöritteli hetken nilkkojaan turhautuneena. Sitten hän koitti nostaa laukan käynnistä ja Oili sai slaagin; se hyppäsi heti kiivaaseen nelistykseen ja kaahasi maneesiin toiseen päätyyn semmoista kyytiä, että Lola korskahti pöyristyneenä ja hyppäsi sivuloikan. Safi loi Lyytiin murhaavan katseen ja Lyyti pahoitteli heti vuolaasti posket punaisina. Se varmaan valittaa miustakii Salmalle, hän mietti huokaisten.

Loppuverryttelyjen jälkeen Lyyti talutti Oilin talliin ja tunsi olonsa lannistuneeksi. Pitikö sitä aina innostua haastamaan itseään ja tavoittelemaan tähtiä? Miksei olisi vain voinut pysyä huolettomana ja hyväntuulisena puskaratsastajana…

Oili hamuili huulillaan Lyytin leukaa ja tämä mulkaisi hoitohevostaan pahantuulisesti. ”No kyllä sie nyt oot sulosena. Voisitsie yrittee ens kerrala enemmän ratsaillakkii?”

Oili heilautti päätään ja pärskähti. Ota siitä nyt selvää sitten. Saisipa nähdä, mitä Tie Tähtiin-cup toisi tullessaan.

451 sanaa

Share: