Maailman monin poni

Luokka 8 / 120cm, Aleksi Vaalavuo – Rosegarden’s Nightingale, Vihiniemen Viipottajat

Tallipiha täyttyi ärräpäistä, kun Tiuhti onnistui miltei tallomaan varpaani pyörähdellessään kuin mikäkin ballerina konsanaan. Oli se kumma, että ponissa tuntui riittävän joka ikinen päivä virtaa kuin pienessä kylässä. Ponilla tuntui jääneen jossakin sen pään syövereissä oleva kytkin on-asetukselle. Off-asetus oli selkeästi kokonaan rikki. Joku valmistusvirhe siinä kytkimessä oli oltava, sillä suurimman osan ajasta musta tuntui, että mulla oli narun päässä rusakko eikä minkään sortin kavioeläin.

Yritin pysyä mahdollisimman rauhallisena, mutta suoraan sanoen mun hermot olivat olleet viimeisen parin viikon ajan aika pahasti koetuksella. Tuntui, että koko ajan sai juosta paikasta toiseen tuli hännän alla. Keväällä oli aina paljon kaikenlaista ohjelmaa, eikä Tiuhtin kanssa treenaaminen ollut ainakaan vähentänyt työtaakkaa. Kun ajattelin huomista osakilpailua, en suoraan sanoen tiennyt, miten mun olisi pitänyt selvitä ponin kanssa vielä jostakin hemmetin esteradastakin.

Ei siinä kuitenkaan auttanut muu kuin heittää Tiuhtille taas varusteet niskaan ja taluttaa ori kentälle. Kisapaikalla kävi jo nyt jatkuvasti kova kuhina, mutta onnekseni kenttä oli kuitenkin tyhjillään eikä muita ratsukoita näkynyt lähistöllä. Oli kiva päästä hetkeksi treenaamaan ihan kaikessa rauhassa ilman muita häiriötekijöitä. Poni tuntui jo alkuverryttelyssä tuttuun tapaansa energiseltä, joten keskityin ratsastamaan paljon erilaisia kaarevia uria. Sillä tavoin ori keskittyi purkamaan virtaansa itse työskentelyyn, eikä tallipihan tapahtumien kyttäämiseen.

Tiuhti oli yllättävän hyvä ja rento ratsastaa. Olin odottanut, että poni tarjoilisi mulle vähintäänkin pukkilaukkaa, mutta yllättäen se nosti laukan nätisti eikä lähtenyt yhtään rallittelemaan. Kehuin Tiuhtia taputtaen orin pyöristynyttä kaulaa. Kentällä oli muutama pieni kavaletti ja puomi, jotka oli asetettu lähelle kentän päätyä keskihalkaisijalle. Hyödynsin niitä ratsastaen yhä edelleen ympyröitä, väistöjä ja erilaisia kaarevia lähestymisiä puomeille. Muutaman kerran Tiuhti oli hieman hätäinen lähestymisissä, mutta muutoin puomit ylittyivät nätisti ja pakka pysyi kasassa. Olin oikeastaan aika tyytyväinen ponin tekemiseen, kun lopulta laskeuduin alas satulasta ja löysäsin vyötä.

Olin kerennyt ihmetellä tallissa jo Amelielle ja Sannalle ääneen, että Tiuhti oli kuin eri poni ratsastaessa. Riemu repesi kuitenkin taas siinä vaiheessa, kun ori pääsi takaisin Rokin kanssa tarhaan. Ihan sama poni se oli kuin aiemminkin.

Share: