Isolla areenalla

Luokka 6. 80cm, taitotaso mediumSaaga Rinne – Abrianna J&K, tuotokset

Hartroof areena oli varmasti isoimpia paikkoja missä olin koskaan kisannut. Olin kyllä käynyt katsomassa kansainvälisiä kisoja samaisessa paikassa, mutta en koskaan ollut itse kisannut siellä. Sellainen hyvä jännitys mikä minulla yleensä oli ennen kisoja oli muuttumassa vähän liian kovaksi jännitykseksi. Meitä oli lähtenyt matkaan Seppeleestä iso porukka ja se oli minun mielestäni mukavaa ja helpotti jännitystä. 

Abrianna oli matkustanut hyvin koko matkan ja saavuttuamme tilapäiskarsinoillemme, se katseli uteliaasti ympärilleen. Minua oli vähän hermostuttanut edes lähteä kisoihin, koska Abrianna oli taas ollut aika rajuja kiiman aiheuttamia mielialavaihteluita. Salma oli kuitenkin ollut optimistinen sen suhteen, että uusi ruokinta jälleen hieman tasoittaisi niitä. Viimepäivät tamma olikin ollut huomattavasti rauhallisempi ja lopulta ihan hyvillä mielin lähdimme sunnuntain kisoihin. 

Saavuimme sunnuntaina aika aikaisin areenalle, koska koululuokat alkoivat jo kahdeltatoista. Oma esteluokkani alkoi kuitenkin vasta kuuden aikaan, joten minulla oli hyvin koko päivä aikaa kierrellä alueella ja seurata muiden ratsastusta ja kannustaa Sebeläisiä. Expo-alueella oli mukava kierrellä ja tehdä ehkä pari uutta varustelöytöä.

Päivän edetessä jännitys kasvoi ja melkein liian pian oli aika lähteä valmistelemaan Abriannaa verkkaan. Poni tuntui tilapäiskarsinassaan melko tyytyväiseltä ja aloin puunaamaan sitä kisakuntoon. Harjasin ponin täydellisen kiiltäväksi, selvitin sen harjan ja letitin sen. Selvitin myös hännän silkkisen sileäksi. Abriannasta lähtevä irtokarva hieman pilasi siistiä vaikutelmaa, mutta lopulta sain ponin näyttämään melko hyvältä. Jalkoihin tamma sai valkoiset suojansa ja uudet turkoosit putsit, jotka olimme äidin kanssa hankkineet hiljattain turkoosin hupun ja huovan kanssa. 

Lopulta poni oli varustettu ja sain puettua itselleni turvaliivin ja pääsimme lähtemään kohti verryttelyaluetta. Olin aluksi hieman hukassa ponin kanssa, kun  ympärillä pyöri niin paljon muita ratsukoita. Lopulta sain pakan kasaan ja otettua Abriannan kanssa pari oikein hyvää hyppyä. Abrianna tuntui reippalta, mutta hyvin hallittavalta, se ei yrittänyt painaa kuolaimelle tai lähteä paahtamaan kontrolloimattomasti pitkin kenttää. Olin poniin tyytyväinen ja jäimme odottelemaan omaa valmistautumisvuoroamme.

Areenalla olo oli ihan eri maasta, kuin katsomossa istuminen. Arena tuntui varmaan kymmenen kertaa isommalta kuin katsomosta käsin. Seurasin edellisen ratsukon suoritusta ja sydän tuntui pamppailevan jossain kurkussa. Abriannakin tuntui hieman jännittyneeltä allani ja koitin rentoutua, joten pilaisi koko suoritusta. 

Sitten oli meidän vuoro. Yhdessä hetkessä keräsin Abriannan ohjia, sitten vihelsi lähtömerkki, Abrianna osti reippaan laukan ja se oli menoa. Syteen tai saveen.

Share: