Kilpailupäivän aatto

Luokka 7, 100 cm, Michael Groos – Gaea v.d. Zelos

Michael silitti raudikon tamman turpaa ja hymyili. Huoli kuvastui selkeästi miehen kasvoilta, vaikka kaikki oli hyvin. Paremmin kuin hyvin. Reissu Suomeen ei ollut hevoselle, eikä ratsastajalle ensimmäinen, mutta ensimmäinen kilpailumatka yhdessä ulkomaille.

Michael sulki karsinan oven ja kaivoi povitaskustaan askin ja sytkärin. Matka tupakointipaikalle tuntui liian pitkältä, mutta hän malttoi mielensä sinne saakka. Mielessään Michael kävi lävitse asioita, joita tulisi ottaa Gaian kanssa huomioon radalla. Gaia oli varma suorittaja, mutta nuorena hevosena vielä turhan innokas. Istunnalla tehtäisiin tänään kriittisin työ hyvän radan saamiseksi. Onneksi sentään olisi uusinta, jos pääsisi puhtaalla perusradalla.

Hermostuneena mies polki jalalta toiselle. Kouluratsastus olisi toissijainen asia, vaikka toki se vaikuttaisi loppupeleissä. Estehevosen olisi myös hyvä olla oikeasti hyvä estehevonen, varsinkin, jos sitä meinaisi jalostukseen käyttää vielä joskus.

Poltettuaan sikarin, Michael suuntasi kisakaapilleen ja otti esiin satulasaippuan ja estesatulan. Varusteiden peseminen oli Michaelin tapa purkaa turhautumista. Aikaa huomisiin kilpailuluokkiin oli vielä liikaa miehen mielestä ja tekemistä liian vähän. Sentään päivän luokat alkaisivat piakkoin, olisi jotain seurattavaa. Pestyään satulan, Michael pesi vielä suitset ja kouluratsastusvarusteet. Rutiininomainen tekeminen rauhoitti selkeästi miestä.

Kun Michael oikoi satulahuopia satuloiden päälle, kuului tallista askeleet. Emile kurkisti ovesta sisään. ”Hei” Michael sanoi. ”Hei. Luokat alkavat kohta, tuletko katsomaan?” Emile kysyi. ”Joo, ihan hetki. Oon melkein valmis.”

Sisarukset kävelivät Hartroof Areenan katsomoon hieman ennen ensimmäisen luokan alkua ja istahtivat tyhjän penkkirivin päätyyn. Luokan alkaessa Emile selitti Michaelille, mitä radalla ratsastava ratsukko todennäköisesti saisi mistäkin kohtaa pisteitä ja miksi. Pian heidän ohitti normaalinmittainen nainen, jolla oli vaaleat puolipitkät hiukset. Pian nainen kuitenkin kääntyi ympäri ja palasi kaksikon luokse.

”Hi, are you here for the compentition?” hän kysyi. ”Yes. We will ride tomorrow.” Emile vastasi. ”Oh, you both? It must be exiting to compentive with own spouse.” nainen kommentoi. ”Oh no. We are just siblings! I’m Michael Groos by the way and this is my little sister Emile.” Michael esittäytyi. ”Nice to meet you. I’m Janna Heikkilä.” ”Nice to mee you too. I believe I’ll never learn to say your name properly.” Michael vitsaili. ”It was Mike, right? Can I sit with you? I cant find my entourage anywhere.” Janna kysyi. ”Yes, of course. And please say Michael.” Michael vastasi ja teki tilaa, jotta Jannakin mahtuisi istumaan.

Share: