Kilpailuja kohti

Helppo B Medium, Elina Honkisuo – Five O’clock Somewhere, How to ride

Lukiossa parasta oli, jos jossain jaksossa tunnit sattuivat osumaan niihin palkkeihin, että koulu loppui aikaisin. Tänään oli juuri sellainen päivä ja ihanan aurinkoisen kevätilman ansiosta sain aikaiseksi tulla tallille jo aikaisemmin. Reilu kuukausi sitten olin ollut ensimmäistä kertaa hoitamassa Oskua ja vaikka matka oli vasta lyhyt, uskaltaisin sanoa, että meistä oli tulleet jo ihan hyvät ystävät.

Tallilla päivän kuumin aihe oli tulevat Tie Tähtiin -kilpailut, eikä mikään ihme, sillä olivathan ne yhtiä kesän kohokohtia. Itseänikin yllätti, että olin saanut kasattua itseni ja kysyttyä Aleksilta lupaa osallistua Oskulla kyseisiin kilpailuihin. Olin hieman pelännyt vastausta, sillä olihan meillä Oskun kanssa vasta reilu kuukausi yhteistä matkaa takana, mutta toiseksi yllätyksekseni vastaus oli ollut jotain “Tottakai” -tyylistä. Tietysti osallistuminen kisoihin tarkoittaisi paljon töitä, mutta olin valmis tekemään kilpailun eteen lähes mitä vain. Luokiksi valikoitui medium, sillä viime kisoistani oli aikaa… ikuisuus. Hallavasta lähti kaksi joukkuetta ja minut pistettiin toiseen joukkueeseen, jonka nimeksi valikoitui “How to ride”. En ollut tallin suurin ‘social butterfly’, jonka takia joukkueissa ratsastaminen jännitti. Onnekseni joukkueeseeni oli päätynyt jo tuttu ja turvallinen Maisa.

Perjantai tarkoitti ratsastuskouluhevosten osalta vapaapäivää, mutta Oskun harmiksi olin suunnitellut sille muuta puuhaa. Kilpailut lähestyivät uhkaavasti, eikä olisi aikaa hukattavaksi. Ratsastuskertoja Oskulla ei ollut kehuttavasti kisoihin nähden ja takaraivossa jyskytti koko ajan, että tulisin pilaamaan koko joukkueeni tuloksen. Paluuta ei kuitenkaan ollut ilmoittautumisen jälkeen, joten ei tässä auttanut niin sanotusti itku markkinoilla.

Osku paistatteli päivää tarhassa, josta sen kävin nappaamassa sisään. Talli oli hiljainen tähän aikaan päivästä ja sain varustaa ruunan rauhassa. Käppäilimme punarautiaan kanssa maneesiin, jossa meitä vastassa oli Niko ratsastelemassa Väiskillä. Tiesin pojan jo aikasemmalta ajaltani Hallavassa, mutta en ollut koskaan juuri hänen kanssaan jutellut, ja lisäksi Niko tulisi ratsastamaan kanssani samassa joukkueessa Väiskin kanssa.

“Moi”, tervehdin hiljaisemmin kuin oli tarkoitus. Hetken ehdin jo luulla ettei poika edes kuullut minua ennen kuin tuo huikkasi takaisin tervehdykset.
“Kai me mahdutaan viel tänne sekaan?”, kysäisin ihan vain varmistukseksi, vaikka tiesin, että maneesiin kyllä mahtuisi hyvin kaksi ratsukkoa.
“Joo tottakai, eipä täällä nyt ainakaan mikään ruuhka ole”, tuo vastasi hieman hengästyneenä lämppärin selästä.
Nappasin maneesin ovelta jakkaran mukaan, jonka päältä heilautin itseni Oskun selkään.
“Etkö sä ratsastakki Tie Tähtiin -kisoissa mun kaa samas tiimis, tai siis How to ride tiimis?”, kysyin tuolta kävellessäni Oskun kanssa alkukäyntejä. Myös Niko oli antanut suu vaahdossa olevan Väiskin kävellä.
“Joo kyllähän sinne piti taas lähtee ku viime vuonnaki suju hyvin.”
“Aa joo ja tuutte vissii samaan luokkaan kan?”, kysäisin tuolta.
“Joo kai, medium?”, Niko loi minuun kysyvän katseen.
“Joo, eli sama.”

En ratsastanut Oskua kauaa, sillä se meni kuitenkin muina päivinä tunneilla. Se oli mennyt ihan pikkukivasti, mutta ei tällä suorituksella vielä huikeita prosentteja kerätä radalta. Helppo B oli jopa ihan realistinen tavoite, mutta aloin epäillä itseäni olinko sittenkin haaveillut tähtiä taivaalta ilmoittautumalla lisäluokkana Helppo A:han. Osku kyllä tekisi kaiken, mutta vika istui nyt satulan ja ohjien välissä, eikä kovin luottavaisin mielin. Olihan tässä vielä muutama viikko aikaa, mutta olisiko se tarpeeksi. Ei tässä nyt kuitenkaan hanskoja tiskiin olla heittämässä.

Sanat 492

Share: