Yksi sininen ruusuke

Luokka 8. 120cm, Anu Kivinen – Rosegarden’s Dragonrend, Vihiniemen Viipottajat
3. Hevostila Kuukkeli – muistoja 3. osakilpailusta

Vilkaisen seinälläni olevaa sinistä ruusuketta tietokoneeni yläpuolella. Se on jopa pieni häpeäpilkku koko Tie Tähtiin kilpailuista. Roki ilmeisesti hämmentyi ulkona kilpasuorituksen tekemisestä, vaikka kotona olemme ratsastaneet yhtä paljon niin sisällä kuin ulkonakin. Tiuhti taas oli voittanut minut ja Rokin vauhdissa. Se oli ainoa kerta, kun Aleksi voitti minut ja Rokin. Huokaisen syvään, muistellen Kuukkelin tapahtumia. Miten Tiuhti oli rikkonut Rokin riimun matkalla, joten jouduimme lainamaan Sannan riimua. Tietenkin se oli Rokin päähän aivan liian iso, mutta jotenkin selviydyimme viikonlopun ja vielä kotimatkankin sen kanssa. Ori oli ollut mukavalla päällä, niin kuin miltein aina. Sääkin oli ollut siedettävä. Ei mua siis haitannut, että Roki oli mukava poni, päinvastoin. Oli kiva tietää, että poni toimii eikä tee mitään juhannusjuhlaliikkeitä kesken hyppäämisen toisin kuin eräs nimeämätön oriponi joukkueessamme. Tietty me nyt jäädään enemmän varjoon Tiuhtin ja Aleksin tyyppisiltä, mut ei meitä loppujen lopuksi haitannut Rokin kanssa. Vähemmän huomioita meidän suuntaan.

Muistan ettei mua enään stressannut kisata kolmansiin osakilpailuihin mennessä, vaikka tietenkin rikki mennyt riimu toiki hieman epäonnea kisaan. Ja meillä oli eri otsapanta kuin muissa osakilpailuissa. Timanteilla varustettu otsapanta, joka oli kolmansissa osakilpailuissa ilmeisesti pilasi Rokin aerodynamiikkaa, jolloin olimme hitaampia kuin Tiuhti ja Aleksi. Miksi minun pitikään vaihtaa se pirun otsapanta? Huokaisen syvään noustessani ylös tuolistani. Olin katsellut tietokoneella Tie Tähtiin rankingia sekä estekilpailuvideoita Youtubesta. Johdin omaa luokkaani, mutta se nyt ei tullut yllätyksenä. Ensimmäisen osakilpailun kanssa oli sentään jännitystä ja yllättäviä tilanteita. Nyt tuntui enemmän, että ratsastin Rokilla jossain simulaattorissa, jossa on NPC-hahmoja mukana sekä taso asetettu helpolle. Olihan Tie Tähtiin ihan hyvää treeniä minulle ja Rokille, mutta homma alkoi olla jo melko ennalta arvattavaa. Tai sitten, kun muut osakilpailut ovat menneet niin hyvin tulemme saamaan finaalissa hylyn. Sehän olisikin hauskaa se. Tuijotan sinistä ruusuketta seinällä. Haluaisin sen sinivalkoisen ruusukkeen, jossa lukee “estetähti 2021”, en halua tyytyä kuin ensimmäiseen sijaan. En tiedä onko Aleksi ja Milla-Riina kehitelleet jotain suuria suunnitelmia finaalia varten, tai onko onneni loppunut. Nyt asiasta voinkin sitten kehitellä suuremmat stressit ennen Lappeenrantaan lähtöä.

Share: