Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat
Tehtävä 16. Miten sälekaihtimet saa alas

Olen hevosrekassamme putsaamassa pölyt sieltä ennen finaaliin lähtöä, pian se pitäisi myös pakata viikonloppua varten. Varmistan, ettei rekkaan ole jäänyt viime reissusta mitään tavaraa, jotta sitä ei aleta pakkauspäivänä kuumeisesti taas etsimään. Aurinko häikäisee silmiiini, joten yritän saada rekan takaosassa olevia sälekaihtimia alas. Se ei olekaan niin helppo tehtävä kuin luulin. Olenhan minä ennenkin sälekaihtimia laskenut ja nostanut, mutta nämä tuntuvat tuovan yimääräistä päänvaivaa. Yritän vetää niitä alas, pyöritellä vipua, nostaa ja sitten vetää alas, vetää vivusta ja narusta. Alan turhautua, sillä kaihtimet eivät tunnu luovuttavan taistelua. Huokaisen syvään ja lysähdän sohvalle kädet puuskassa. “Miksei mikään toimi”, tuhahdan. Alkuraskauden hormonit ovat saamassa minusta yliotetta, joten sälekaihtimien alas saaminen on mielessäni suurempi ongelma, kuin mitä se todellisuudessa on. Seuraavaksi huomaan itkeväni. “Me ei tulla sijoittumaan finaalissa noiden sälekaihtimien takia”, parahdan ääneen. Tämä ei ole todellista, toivottavasti en purskahta Lappeenrannassa itkemään. Se olisi jo hieman noloa. Nousen sohvalta kyynelten kuivuttua ylös ja yritän vielä kerran kiertää laskea sälekaihtimia alas. Nyt ne menevät oikein vauhdilla alas asti. “Ei hitto”, tuhahdan kiukkuisena. Miten ne jaksoivatkin taistella aluksi niin paljon vastaan, jos ne tulivat oikeasti noin helposti alas asti. Heilautan käsiäni pääni yli ja lähden kiukkuisesti mumisten rekan hevososastolle. Se on jo siivottu, mutta tarvisi levittää lisää purua. Onneksi siellä odottaa jo yksi säkillinen kuiviketta, joten revin sen auki levittäen sisällön neljään osioon. Hevosia rekkaan mahtuisi yhteensä kuusi, joten nyt Tie Tähtiin aikana olemme pitäneet niissä pääasiassa paria paalia heinää varmuuden vuoksi, jottei ne unohdu matkalta mukaan. Ei olisi hevosille reilua, että ne näkevät nälkää. Pidän purusäkin muovia käsissäni, kun poistun rekan kyydistä syvään huokaisten.

Vietyäni muovin roskiin päätän suunata pihaton luokse. Siellä Sälli mussutaakin heinää tyytyväisenä Croun kanssa. Pujahdan aitojen välistä tarhan puolelle. “Pian sä pääset kesälomalle”, puhelen rapsutellen suokin kaulaa. Olen hieman surullinen, että Tie Tähtiin on jo loppusuoralla, mutten malta odottaa Eliaksen rauhoittumista kisastressistään. Mies ei kyllä enään pysyisi pelkkänä valmentajana, vaan saisi luvan tulla myös kilpailemaan. Elias keskittää tällöin enemmän aikaansa omaan treenaamiseensa.

Share: