Viime hetken hionta

Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat
15. Kenraaliharjoitus

Olen Sällin kanssa maneesissa, jonne Elias on asentanut kouluaidat. Tänään meidän jokaisen olisi tarkoitus ratsastaa omat radat, muiden tiimiläisten tuomaroidessa. Aleksi ja Elias ovat jo kokeneita tuomareita, mutta Amelie ja Anu ovat kokemattomempia. Tämä olisi kyllä kaikille hyvää treeniä, itsellänikin tuomarisilmä on hieman vielä hukassa. Kentälle on rakennettu esterata Anua sekä Aleksia varten mukaillen muiden osakilpailuiden rataa sillä emme tienneet finaalin esterataa. Kävelen Sällin kanssa kouluaitojen ulkopuolella. Amelie pitelee Cabon ohjista kiinni orin seistessä vieressä, sillä nainen ratsastaisi oman ratansa heti meidän jälkeen. Roki ja Tiuhti ovat karsinoissaan lepäilemässä ennen lajinvaihtoa. Sälli tuntuu rennolta ratsastaa, maneesissa ei onneksi kiusaa kärpäset tai hyttyset. Olen muutenkin suihkuttanut hevosen täyteen Dr. Rebeliä, joka on mielestäni markkinoiden paras ötökkämyrkky. Ratsastan ravissa aitojen sisälle ja pysäytän orin keskelle tervehtien Eliasta. Mies nyökkää minulle vastaukseksi ja jatkamme ravissa suoraa linjaa. Vaikka kyseessä on kenraaliharjoitus, Elias ei neuvoisi minua kesken rataa, vaan annetaan pisteet radan lopussa, ihan kuin oikeissakin kilpailuissa. Minulle alkaa kerääntymäänkin pientä jännitystä, sillä toisten tuijottaessa täydessä hiljaisuudessa on jopa hieman ahdistavaa ratsastaa.

Huokaisen helpotuksesta, kun voin ratsastaa aitojen ulkopuolelle. Rapsutan Sällin kaulaa. Tulokset julkaistaisiin vasta Amelienkin ratsastettua, mutta Eliaksen pieni hymy kertoo miehen olevan tarpeeksi tyytyväinen suoritukseeni. Amelie nousee Cabon selkään, kun itse laskeudun Sällin selästä. Löystän orin satulavyötä ja asetun Amelien tilalle tuomariointipaikalleni. Sälli yrittää hamuilla ohjien päitä ja käsiäni miltein koko ajan, mutta yritän parhaani mukaan keskittyä Amelien ratsatukseen. Ihmettelin kyllä miten kaksikko ei ole kärjessä omassa luokassaan, sillä ratsastus näytti omaan silmääni hyvältä. Varsinkin tuntien ratsukon historian, se ei ole täysin itsestään selvyys. Tietenkään kilpailuiden tuomarit eivät sitä tienneet, kuinka paljon töitä toinen on tehnyt, jotta ori edes kulkee oikeaan suuntaan. Sälli tuntuu nyt turvallaan tökkivän jalkojani. “Lopeta nyt”, sihahdan puolikuiskaten, ja katseeni siirtyy Ameliesta hetkeksi. Suomenhevonen katsoo minua loukkaantuneena jatkaen ohjien nypläämistä huulillaan. Minulla onneksi oli orilla tämän huonommat suitset päässä, joten vaikka Sälli onnistuisi saamaan ohjat jotenkin rikki, se ei tuottaisi ongelmaa finaalia varten.

Share: