Kultakalan muisti

Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat
12. Missä on ratsuni?


Sälliä ei näy pihatossa missään. Orilla alkaisi hieroja vartin päästä, joten hevosen olisi parempi löytyä. Yritän huhuilla orin nimeä useampaan otteeseen, mutta vain Crou löytyy makoilemasta olkipatjalla. Ori ei edes viitsi nousta ylös minua nähdessään. Mihin ihmeeseen voi suomenhevosen hävittää? En ihan vielä ota paniikkia, ehkä ori on vain jossain nurkan takana. Kierrän pihaton vielä kolme kertaa ympäri, ennen kuin lähden harpomaan kohti oritallia. Löydänkin sieltä Aleksin harjaamassa Tiuhtia. “Mä en löydä Sälliä mistään”, puolihuudan ja Aleksin harjaava käsi pysähtyy kesken liikkeen katsoen suuntaani hämmentyneenä. “Sä veit sen kävelykoneeseen aikaisemmin, ettei se oo ihan kylmillä lihaksilla hierojalla”, mies tokaisee kulmiaan kurtistaen. Katson Aleksia hetken silmät suurina, kun yritän rekisteröidä miehen sanomiset. “Enkä vienyt”, tokaisen epäuskoisena. “No käy kattomassa, ei se ainakaan siinä seisomalla löydy”, mies tuhahtaa ja jatkaa ponin harjaamista, joka on alkanut käydä levottomaksi. Huokaisen ja lähden riimua kädessäni puristaen kohti kävelykonetta kiroen Aleksia mumisten.

Minun tekee mieli lyödä pääni seinään, kun Sälli kävelee rauhassa löntystäen kävelykoneessa. Tallin nuorisoa, Äksä ja Piippi ovat myös kävelemässä omissa osioissaan. Elias istuu pienen pöydän ääressä kahvikuppi kädessään ja Hevosurheilu-lehti edessään. Luin lehden aikaisemmin päivällä ja siellä on myös Tie Tähtiin kilpailuista mainintaa, sekä kutsu jännitävän finaalin katsomoon. “Mä ihmettelinkin mihin sä jäit”, puolisoni tokaisee, kun näkee minut. “Mä yritin Sälliä ettiä pihatosta”, tunnustan jo hieman asialle nauraen. Unohtaisin varmasti päänikin, ellei sitä olisi minuun kiinnitetty. Elias pysäyttää koneen puolestani ja käyn nappaamassa Sällin sieltä pois. Ori näyttää erittäin valmiita ympyrällä kävelemiseen, kun talutan hevostani kohti tallia. Suuren kisaratsun lihaksista on hyvä pitää huolta, joten ajattelin ettei hieronta tekisi huonoa. Itse en edes muista milloin olisin käynyt hierojalla, mutta hevosilla käy tasaisin väliajoin iloinen hierojamme Natalia. Nainen on hyvin lyhyt, joten hänellä on aina korkea jakkara hoitaessaan hevosiamme. Sälli ei onneksi ole niin korkea kuin esimerkiksi Grim, joten Natalielle riittää suokin kanssa hieman pienempi jakkara.

Tallissa Aleksi vilkaisee minua hymy huulillaan. “Mähä sanoin”, mies tokaisee ja heittää satulan Tiuhtin selkään. “No joojoo, mee nyt ratsastaa sitä sun ikusta kakkosen ponia”, tuhahdan hieman nolona. Ehkä ajatukseni olivat liikaa finaalissa, joten unohdin vieneeni hevoseni kävelemään. Toivottavasti muistan orin ottaa Lappeenrantaan mukaan.

Share: