Finaali 13.06.2021

Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat
5. Hopeaharjan ratsastajat – finaalipäivän tunnelmia

Vihdoin! Olemme kohti Lappeenrantaa ja Tie Tähtiin finaalia. Elias ajaa hevosrekkaamme, itse istun pelkääjän paikalla laittaen hiuksiani nutturalle. Amelie ja Aleksi istuvat takana, Anu tulee äitinsä ja Ilonan kanssa autolla meidän perässä. Amelie korjailee myös tukkaansa, mutta Aleksi räplää puhelintaan. Miehet pääsevät aina helpommalla, sillä heidän ei tarvitse niinkään välittää ulkonäöstään. Automatka on melko hiljainen, ja tunnelma on painostava. Mietin onkohan Anulla paljon rennompaa autossa perässämme, vai onko nuoren stressitaso taas noussut huippuunsa. Otan pinnin pois huulieni välistä sekä asetan sen hiuksiini.

Pysähdymme matkan varrella kerran ABC:n pihaan, jotta voimme käydä vessassa ja vähän ojennella jalkoja, olemme noin puolessa välissä matkaa. Orit matkustavat melko rauhassa ja päätämmekin, että meidän on aivan turha ottaa niitä tässä välissä pois. Amelie kuitenkin tarkistaa sivuovesta, että kaikki ovat vielä tallessa ja ehjiä. Ostamme useamman vesipullon, sillä lämpötila tuntuu nousevan koko ajan yhä vain korkeammaksi. Anu ja Ilona höpöttävät jotain teinijuttujaan, he enemmin halusivat ostaa karkkia, kuin juotavaa. Onneksi me aikuiset huolehdimme heistäkin, olisihan se nyt noloa pyörtyä kesken radan suorituksen tai saada auringonpistos.

Saavumme vihdoin kilpailupaikalle, jossa on jo täysi tohina päällä. Ensimmäinen luokka on selkeästi jo startannut, ja katson puolikauhulla nurmikenttää. Miten ihmeessä saan pidettyä Sällin pään ylhäällä ratsastuksen ajan? Ei meidän finaalin suoritus voi kaatua tähän. Alan keräämään heti paniikkia tästä, miksi minulla on ahne hevonen? En millään voi ratsastaa hevostani nätisti ja kevyesti, jos sen nokan edessä on kesäbuffet. Keskittyisitkö ja juoksisitko itse, jos edessäsi heilutellaan jäätelöä? No et todellakaan, vaan syöksyt jäätelön kimppuun. “Hyvin se menee”, Elias yrittää tokaista rauhoittellen. En tiedä mikä mieheen oli tullut heti kun saavuimme kisapaikalle. Elias tuntui heti rentoutuvan, kun hän katsoi useamman ihmisen päätöntä häärämistä ympäriinsä. Toisin kuin meille toisille ihmisille se herätti myös stressin päälle. Sälli tuntuu mekkaloivan jo rekassa, joten meidän olisi parempi alkaa ottaa oreja ulos ja hieman katsella maisemia. Miljöö on todella kaunis, mutta nurmikenttä on kyllä itselleni suoraan sanottuna henkinen helvetti.

Share: