Pelottava ruotsin kieli

Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat
4. Ridklubben Vårön – muistoja 4. osakilpailusta


Viimeinen osakilpailu ei kyllä mennyt lainkaan niinkuin piti. Sälli perussuomalaisena junttina ei ilmeisesti kestänyt toisen kotimaisen kielen tuomia paineita ja päädyimme luokkamme kuudensiksi. Olin kyllä silti ylpeä juntistani, vaikka huono tulos hieman harmittikin mieltä. Varsinkin, kun seuraavaksi meillä olisi jo finaalin aika.

Sälli pidentää raviaan pyynnöstäni. Yritän mukautua orin liikkeisiin, jotta ratsastus näyttäisi mahdollisimman helpolta. Ahvenanmaalla olimme nimittäin siitä saaneet kuulla, ettei Sälliä ole helpon näköistä ratsastaa. Eli olin ilmeisesti itsekkin aika jäykkänä siellä. Ahvenanmaalla on tänä vuonna 100-vuotisjuhlateema, joten sitä oli aika paljonkin kaikkialla esillä. Amelie oli varannut tyylinsä mukaisesti meille aika näyttävän oloisen hotellin, jossa myös oli juhlavuotta painotettu runsaasti. Onneksi hotellilta ei ollut pitkä matka kilpailupaikalle, jossa hevoset majoittuivat viikonlopun yli. Hotellin aamiainen oli kyllä herkullista, jossa näimme myös muita Tie Tähtiin kilpailijoita. Varsinkin sunnuntai-aamulla hotellilla oli jännittynyt ilmapiiri, mutta maanantaina osa oli jo lähtenyt kotiin ja oli huomattavasti rennompaa. Sälli pärskähtää, kun otan tuntumaa istunnalla ja hieman ohjallakin hidastaen suokkia hieman rauhallisempaan raviin.

Muistelen kauhulla, miten Ahvenanmaalla pääsin unohtamaankin melkein puolet koko radasta. Ihme ettei meille tullut hylkyä tai olleet aivan viimeisiä koko luokassa. Pidimme silti vielä täpärästi rankingin ykkössijaa luokassamme, josta olen enemmän kuin ylpeä. Kyllä vaan se takakammarin poika voi yllättää! Oli hirvittävän noloa nostaa laukka väärässä kohtaa ja vasta toisten suorituksia katsoaessa tajuta, mitä itse meni tekemään väärin. Kyllä siinä sitten itseäni manattelin, ja pyytelin Sälliltä anteeksi. Oria ei tuntunut paljoa kiinnostavan, mutta selkeästi ruotsilla varustetut työntekijät olivat hyvin epäilyttäviä maalaisjuntin mielestä. Kuulutukset myös suoritettiin ruotsiksi, ja Amelien suomennoksella sain tietää saavamme Sällin kanssa vihreän eli kuudennen sijan ruusukkeen. Oli sentään jotain kotiin tuomista, vaikkei Elias vihreästä väristä ollutkaan tyytyväinen. Miehellä oli siis hyvä syy ruoskia minua ja Sälliä lisää kahden viikon ajan ennen finaalia, ja nähtävästi elämäntehtävänä onkin tehdä tätä miltein päivittäin.
Taputan Sällin kaulaa syvään huokaisten, kun annan orille pitkät ohjat. En hirveästi ollut kuunnellut Eliaksen märmätystä tänään, mutta miehen ilmeestä päätellen emme olleet tehneet mitenkään huonosti valmennuksen ajan. Tarvisin kyllä jotain muuta ajateltavaa edes hetkeksi, ja päästä pois Eliaksen kilpailusilmän alta.

Share: