Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat
2. Savenmaan ratsastuskeskus – muistoja 2. osakilpailusta


Kävelemme Sällin kanssa loppukäyntejä maastossa. Olemme juuri päässeet Eliaksen valvovan silmän alta, mies halusi viimeiset kaksi viikkoa treenata nyt finaalia varten miltein täysillä. Pelkäsin vähän, että Sällillä menee mielenkiinto, tai lihassäryt iskee ja sijoitumme sen takia sitten huonosti. Hevoselle olen antanut pitkät ohjat sekä ori pärskähtää. Huomaan pian ajatusteni harhailevan parhaaseen suoritukseemme koko kilparyppäässä toisessa osakilpailussa.
Sälli oli koko päivän ollut yllättävän rauhallisella päällä Savenmaan ratsastuskeskuksessa. Ori ei ollut hirveästi vilkuillut ympärilleen vaan keskittynyt työntekoon. Maneesi oli mielestäni erittäin kaunis lasiseinän kanssa ja pohdinkin heti Eliaksella uuden isomman maneesin rakentamista samalla ajatustyylillä. Onneksi ylipäätään ehdin katsomaan ympärilleni ennen kuin aloin miettimään rataamme vaihe vaiheelta vieden Sälliä allani. Suomenhevonen ei ollut ennen tuntunut radalla niin hyvältä ratsastaa, joten minun oli pakko hymyillä koko suorituksen ajan. Orin harjan olin vetänyt nutturoille ja olin ylpeä kuinka hyvin ne pysyivät, vaikka suomenhevonen ravistelikin päätään aika rajusti ratsastettuamme pois maneesista kävelemään tallin ympäristöön odottelemaan tuloksia. Olimme neljänsiä lähdön tehneitä, joten ehtisimme hyvin katselemaan maisemia. Pieni talli oli hyvin kaunis omaan silmään. Vaikka olin nähnyt vaikka millaisia suuria vaikuttavia tallirakennuksia euroopassa, Savenmaa teki minuun suurimman vaikutuksen olemalla vain oma pieni kotoisa kuplansa. Jos Elias ei olisi niin suuruden hullu ja minä en keräilisi hevosia tallia täyteen, viihtyisin parhaiten juuri pienellä maalaistallilla.

Hymyilin yhtä leveästi kuin Naantalin aurinko, kun minun ja Sällin nimet ilmoitettiin toiselle sijalle. Olimme ensimmäisissä osakilpailuissa tulleet neljänsiksi, joten toinen sija kävi minulle paremmin kuin hyvin. Varsinkin kun Sällin kanssa ei oltu ihan hirveästi treenailtu tai kisailtu. Eliaksellakin oli pieni hymynkare huulillaan, kun mies otti palkinnot vastaan. Sälli olisi vain halunnut syödä ruusukkeen.

Muistelu keskeytyy suomenhevonen ravistaessa päätään. Silitän Sällin kaulaa hymyillen auringon lämmittäessä ja valaistessa metsän. Lintujen laulu ja orin kavioiden tömähtely polkua vasten täyttävät korvani. Vaikkei meillä pientä maalaistallia ollutkaan, oli meillä sentään kunnon maastopolut. Ori pärskähtää ja ravistaa päätään uudestaan. “Kiusaako ne hyttyset nyt mun suurta mahtavaa kisahevosta”, harmittelen ääneen ja muistutan itselleni, että tarvitseekin myrkytellä Sälli kotiin päästessämme.

Share: