Luokka 8. 120cm, Anu Kivinen – Rosegarden’s Dragonrend, Vihiniemen Viipottajat
10. Varustesekaannus


Aleksi oli hävinnyt munankantoratsastuksessa, joten luovutin Rokin kisavermeet miehelle tyytyväinen hymy kasvoillani. “Älä virnuile siinä, et säkää Tiuhtin selässä ois pärjänny”, Aleksi tuhahti ja otti satulan sekä suitset käsiinsä. Lähden itse hymyillen pesemään Rokin ja pakkaamaan muut varusteet sekä tarvikkeet finaalia varten. Ori alkoi jo tottua tähän parin viikon välein suoritettavaan pesuun ja seisoikin huomattavasti rauhallisemmin paikoillaan, kun alan suihkuttamaan vettä ponin päälle. Ehkä myös helleaalto aiheutti sen, että kylmä vesi tuntuukin ihan kivalta orin mielestä. Minua ehkä jopa hieman harmittaa ajatus Rokin trenaamisen lopettaminen. Ehkä voisin ponille löytää aikaa vielä finaalinkin jälkeen silloin tällöin ratsasteluun.

Aleksi antaa Rokin suitset takaisin ja katson niitä hetken kummaksuen. “Ei tää oo Rokin otsapanta, eikä nää kyl oo sen kuolaimetkaan”, huomautan ääneen. “Kyl varmana on”, Aleksi puolustelee itseään. “Ei muuten varmana ole”, tiuskausen takaisin ja alan kaivamaan puhelintani taskusta. “Ei se ny oo maailmanloppu”, Aleksi tuhahtaa ristien kätensä rintansa eteen. “Mut sit sil on iha väärät vermeet”, mutisen ja löydän kuvan viime kisoista. “Kato nyt! Tää ei oo Rokin otsapanta!” tokaisen voitonriemuisena. “Mut toi ei todista kuolaimista mitään”, Aleksi toteaa, mutta huomautan kuolanrenkaiden olevan ihan erilaiset. “Eikä ole”, Aleksi jaksaa inttää vastaan. Tie Tähtiin kilpailuiden tuomat paineet ja stressi alkoivat näkyä meissä kaikissa enempi tai vähempi, joten tiuskiminen sekä toisten syyttely oli lisääntynyt. Kovin Sanna silti meitä on laittamassa jo seuraaviin kisoihin. “Mä haluan Rokin omat takasin”, puuskahdan ja polkaisen lattiaa erittäin lapsellisesti. “Voit ihan ite purkaa ja koota uudestaan, jos se nyt on niin kauheeta”, Aleksi sanoo ja lähtee kävelemään varustehuoneesta pois. Olen hieman taikauskoinen ja toisen otsapannan kanssa olimme saaneet kaikki ensimmäiset sijat, ainoastaan kolmannessa osakilpailuissa meillä oli toiset suitset ja heti napsahti toinen sija. Minun on siis pakko nyt saada se onnea tuova otsapanta finaaliin, joten alan purkamaan suitsia Aleksia samalla kiroten. Ei ollut mukavaa olla kaikille kiukkuinen, mutta ehkä tämä tilanne hieman rauhoittuisi, kun pääsisimme kisarumbasta ohi ja voisimme taas keskittyä vain harrastamaan.

Share: