Luokka 8. 120cm, Anu Kivinen – Rosegarden’s Dragonrend, Vihiniemen Viipottajat
7. Näet tiktokissa hauskan videon ja haluat tehdä siitä oman versiosi tallilla


Selailen huoneessani tiktokia. Välttelen äidin kanssa samassa tilassa viettämistä, sillä hän alkoi käydä hermoilleni. En ymmärrä, miten isoveljeni on jaksaa häntä edelleen. Äitini oli nyt hirveän hermostunut kilpailujen viikon päässä olevasta finaalista, kun itse olin jo alkanut olemaan sujut stressin kanssa. Päädyn tiktokissa jonkun pojan profiiliin, ja naureskelen videoille missä hän huulisynkkaa lauluja ja heiluu hevosensa ympärillä sekä päällä niin tehdessään. Heti mietin, osaisikohan Roki olla sen verta paikoillaan käytävällä, että saisin tehtyä oman versioni. Sera olisi kuitenkin liian iso, että voisin tamman selkään hypätä ilman koroketta ja Irma vielä niin uusi, etten sitäkään halunnut kiusata. Roki olisi näppärän kokoinen sekä hieman jo tutumpi otus. Päätänkin heti kokeilla tallille päästyäni, miten onnistumme. Alankin samantien valmistautua lähtöön, ja onneksi äiti ei tulisi mukaan. Pääsen jo ihan omin avuin kulkemaan skootterillani paikkoihin.

Ensimmäinen kompastuskivemme on, mihin saan puhelimen järkevästi. Oritallissa on onnekseni rauhallista kytkiessäni Rokin hoitopaikalle kummaltakin puolelta. Ori tuli portilla minua vastaan, herkkujen toivossa luultavasti. Poni seisoo tylsistyneenä kuopien, kun yritän tehdä jonkinnäköistä puhelintelinettä ämpäristä ja harjoista. Vihdoin puhelimen pysyessä jotenkin pystyssä, tajuan etten ollut miettinyt yhtäkään pätkää, jonka olisin halunnut tai osannut ulkoa. Joudun siis purkamaan viritelmäni ja alkaa selamaan tiktokia, kunnes melko suosittu pätkä tulee vastaan, ja joka tuntuu sopivan minulle ja Rokille. “Miten me tää ny tehdään?” pohdin ääneen ja päätän aloittaa helposti ja vain hyppäämällä Rokin eteen. Poni hieman hätkähtää, mutta jatkaa kuopimistaan. Joudun menemään useasti edestakaisin Rokin ja puhelimen väliä, kun joudun ottamaan uusia pätkiä. Ori tuntuu pyörittelevän silmiään päässään tylsistyneenä, mutta tajusi vihdoin pitää kaikki jalat maassa. Yhdessä pätkässä nojaan orin harjamartoa vasten, pitäen ponin korvia erillään, jotta pääni tulee Rokin korvien välistä. Toisessa kurkkaan orin pyllyn takaa. Viimeisessä pätkässä seison ponin vieressä ja lopuksi suukotan tämän turpaa. Muutaman pätkän uusimisen ja parantelun jälkeen olen melko tyytyväinen tuotokseeni ja julkaisenkin videon omassa tiktokissani hymyillen. Sujautan puhelimen taskuuni ja puran puhelintelineeni, jonka jälkeen aloitan Rokin valmistelun liikutusta varten. Tänään vain juoksuttaisin orin, mutta huomenna meidän olisi taas tarkoitus hieman hyppiä Eliaksen ohjaamana. Poni on kyllä jo aivan valmis seisoskeluun, eikä ihme, olin säätänyt videon kanssa melkein tunnin!

Share: