Luokka 8. 120cm, Anu Kivinen – Rosegarden’s Dragonrend, Vihiniemen Viipottajat
6. Kunnallisvaalit – miten politiikka eksyy tallikeskusteluihin


Mähän en voinut vielä äänestää, sillä olin alaikäinen. En ollut silti varma äänestäisinkö, vaikka oikeus siihen olisikin. Koko vaalihomma tuntui vain sekasorrolta päässäni, eikä muiden kiihkeä keskustelu tuntunut auttaneen lainkaan. Kaikilla tuntui olevan omat mielipiteet, mitkä asiat olivat tärkeitä ja mitkä eivät. Eliasta ei vähempääkään voinut kiinnostaa koko äänestäminen, mutta Sanna oli miltein miehen kurkussa kiinni koko ajan pakottamassa tätä käyttämään vaalikonetta ja käydä äänestämässä parasta sieltä tullutta ehdokasta. Yritin itse vain olla mahdollisimman pieni ja huomaamaton, sillä minulla ei ollut harmainta aavistustakaan millaisia ehdokkaita meillä oli tai ketä äänestäisin jos olisi mahdollisuus. Vaikka yritimme pitää tallilla mahdollisimman neutraalia ilmapiiriä, vaikka se tuntuukin olevan miltein mahdottomuus. Tie Tähtiin finaalin stressi edesauttaa yhteenottoja kunnallisvaalien tuomista eri mielisyyksistä.
“No Anu, joko oot tehnyt vaalikoneen ja katsonut ehdokkaat?” Sanna kysyy hymyssä suin. Oi voi! En halua sekaantua tähän. “En mä oikeen oo, kun en voi viel äänestäkään”, sepitän hieman hiljaisella äänellä keskittyen Rokin satuloimiseen. “Tee se ihmeessä, ihan vaan mielenkiinnosta”, Sanna sanoo edelleen hymyillen lempeästi lähtien ulos. Se on jotenkin pelottavaa, sillä hän oli juuri rääkynyt Aleksille samasta asiasta. Pian Elias kävelee Rokin karsinaan eteen ja vilkaisee ensin ympärilleen, ennen kuin katsoo minua kohti. “Älä murehdi Sannasta, hänen yksi tuttava vain on ehdolla ja tietenkin haluaa hänen saavan tarpeeksi ääniä”, mies toteaa selkeästi edelleen vilkuillen lähestyykö hänen vaimonsa pian jostain. “Nähdään maneesissa puolen tunnin päästä, ok?” Elias jatkaa vielä ja vain nyökkään. Mies lähtee harpomaan kohti ulko-ovia. Huokaisen syvään. “Olisi niin paljon helpompaa olla hevonen”, kuiskaan Rokille ottaessani orin suitset karsinan ovesta. Meillä on estetreenit Eliaksen silmän alla, vaikka minusta tuntuu esteiden tulevan jo korvistanikin ulos.

Kävellessäni ulos huomaan äitini keskustelevan Sannan kanssa, mistäs muustakaan kuin politiikasta. Keskustelu ei ole hirveän kovaäänistä, vaikka Sanna huitookin käsillään kuin tuulimylly. Yritän vain luikkia Rokin kanssa kaksikon ohi. “Tehdään Anu yhdessä tänään illalla vaalikone, Sanna kertoi kuinka helppoa se on”, äitini tokaisee hymyillen. Vastaan silmien pyöräytyksellä jatkaen kävelyä kohti maneesia. Eikö se riittänyt, että katujen varret oli täynnä vaalimainoksia, miksi siitä piti vielä puhua tallillakin. En yhtään ihmettelisi, vaikka maneesiin olisi myös ilmestynyt Sannan tutun kasvot nimen sekä numeron kera. Miten Sanna olisi kaupannut mainoksen Eliakselle? Varmasti sanomalla, että hevosille hyvää totuttelua, ajatus hymyilyttää ja hymähdänkin vähän. Maneesin ovet avatessani ja sisälle kävellessäni joudun hieman jopa pettymään; seinillä ei ollut yhtäkään uutta esitettä.

Share: