Luokka 4, Vaativa B – Jasu Lakkahalla & Blueprint, Paladiinit

Eipä tässä ollut oikein enää mitään treenattavaa, joten kävimme vain rutiinin omaisesti kaikki liikkeet läpi ja sitten venyttelimme oikein kunnolla jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Teimme myös muutamia uusia temppuharjoituksia ja yritimme keksiä toisinaan puuduttavasta vaativan b tason koululuokan ohjelmasta hauskaa tekemistä. Lili seurasi tie tähtiin kilpailumme edistymistä silmät tähtinä, ja no toisinaan hieman haikeana. Tämä halajasi hirveästi takaisin Bluen selkään ja kaikkea hurjaa tekemään, muttei vielä saanut lääkäriltään myönnytystä moiseen. Tyttö oli joutunut tyytymään tallin kilteimpiin puksuttimiin, joissa oli ilmeisesti liian vähän pippuria ja meininkiä hänelle. 

Bluen suitsissa kiiluva onnenkoru, joka oli saatu ensitapaamisella Saagalta, olikin osoittautunut hyvinkin tärkeäksi meille. Olin heti hermostunut jos se oli tippunut suitsista, enkä sillä sekunnilla löytänyt korua jostain. Ansamaasta ei oltu hirveästi pidetty yhteyttä, enkä minäkään hirveästi heihin. Alun innostus uusista ystävistä (ja eritoten kumppani ehdokkaista) oli hieman kadonnut kisojen edetessä pidemmälle ja pidemmälle. Tulin lopulta siihen tulokseen, ettei mitään voinut pakottaa, vaan jos jonkin oli määrä tapahtua, se kyllä tapahtuisi sitten aikanaan, omalla painolla.

Me emme Bluen kanssa olleet viime osakilpailuissa ainoita joukkueestamme, jotka olivat loistaneet. Nimittäin Samuel Vainio oli päätynyt myös voittamaan luokkansa Harrin kanssa, Anni sai pronssia Vatun kera, eikä Saagakaan jäänyt aivan hännille suomi puksuttimensa kanssa. Joukkueella meni hyvin, vaikka olimmekin tipahtaneet johtavalta sijalta rankingissa toiseksi. Ero johtavaan oli tosin hyvin pieni, eikä meidän mahdollisuudet voitosta joukkuekisassa olleet kadonneet yhtikäs minnekkään. Hyvähän se oli että oli kunnon kilpaa, eikä ihan helppoa voittamista. 

Kesä oli oikeastaan jo täällä, ei tätä hellettä, puiden vehreyttä ja kukkien kukintaa voinut sanoa enää kevääksi. Tämä oli sitä parasta aikaa ratsastaa ja viettää mukavaa aikaa talleilla, kun ei tarvinnut kolata pihaa tai pestä kuraa kengistä heti ensimmäisenä. Toki sääsket olivat taas päässeet unohtumaan, nd viheliäiset otukset pääsivät joka vuosi yllättämään olemassa olollaan. Tie tähtiin kilpailun finaali ratsastettaisiin 13.6, ai että siitä tulisikin yksi tahtojen taistelu. Tuntui että monilta osin kilpailussa oli tasaisuutta, mikä piti mielenkiintoa mukavasti yllä. (311 sanaa)

Share: