Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat

“Korkattaisko uintikausi?” kysyn vierähtäen Eliaksen päälle. “Kaipa sitä vois”, mies tokaisee ja suukottaa otsaani. Aleksi on joutunut hoitamaan aamutallin tänään, joten minulla ja Eliaksella on laiska aamu. Heräämme siis meille myöhään, eli yhdeksän aikoihin. Nousen sängystä venytellen, pukeutuen pelkkiin shortseihin ja toppiin. Tukan letitys käy kipittäessäni samalla rappusia alas tekemään aamupalaa.

Sälli nostaa päänsä höristen heinälaaristaan. Crouta ei tunnu kiinnostavan pätkän vertaakaan ihmisen tulo, joten ori jatkaa syömistä keskittyneesti. Suokki kuitenkin kävelee rauhallisesti portille tervehtimään. “Huomenta, mennään uimaan”, höpöttelen hevoselleni menemään. Sujautan riimun helposti orin päähän ja lähden taluttamaan Sälliä kohti harjauspuomeja. Uinti olisi kivaa vaihtelua hevosen treenaamiseen, eikä tarvitse aina polkea sitä samaa kentällä tai maneesissa. Eliaskin tuntuu olevan hieman rennompi, mutta varmaan saa uuden paniikkiaalloon muutamaa päivää ennen neljänsiä osakilpailuita, puhumattakaan finaaliviikon stressistä. Pohdin jo sotasuunnitelmaa. Voisin laittaa jollekin Eliaksen euroopan tutulle viestiä ja pyytää heitä sanomaan olevan hätätilanne, jotta mies lähtisi ulkomaille kunnes Tie Tähtiin on ohi.

Siistittyäni Sällin, laitan orille juoksutusliinan kiinni ja irrotan hevosen hoitopuomista. Omistamme pienen pätkän rantaa, jonne olemme rakentaneet uittoringin. Ratsastamallakin voi käydä hevosia uittamassa järvessä, mutta tänään tehtäisiin talutusuittoja. Uimassa voi käydä itsekin, koska omistamme pienen rantasaunan, mistä löytyy myös makuutilat jääkaapin ja hellan kera. Vesi on kuitenkin vielä hieman liian viileää vilukissoille kuten itselleni. Uitamme kaikkia hevosiamme enemmän tai vähemmän, joten Elias taluttaa Grimiä edellämme. Rannalla nimittäin on myös pieni tarha, johon hevosen voi laittaa odottelemaan. Sälli on kunnollinen uimapeto, joten oria ei tarvitse pyytää kahdesti veteen. Lähdemme kävelemään kohti rantaa auringon lämmittäessä mukavasti, suomenhevonen tuntuu aika energiseltä vieressäni. Ori hieman steppailee ja heiluttelee päätään, ikään kuin tietäen mihin ollaan menossa. Grim välillä vilkaisee taakseen katsoakseen pärskivää suomenhevosta ja tuntuu huokaisevan omistajansa kanssa syvään ääneen. Puoliverinen ei ollut kamalan leikkisä luonne, vaan käyttäytyi arvokkaasti suurimman osan ajasta. “On noi vähä tylsiä tosikoita”, mumisen Sällille hihittäen, joka pärskähtää minulle vastaukseksi. Vaikka ori onkin suuri tänttähäärä, ei suomenhevonen aiheuta ylimääräistä painetta käsissäni olevaan liinaan. Ja kaikki pienet ilopotkut osoitetaan minusta poispäin, mutta orin jalkojen heilumisen vuoksi onkin parempi, että olemme aina jonossa viimeisiä.

Sälli uintitreeneissä
Share: