Eikö tää treenaaminen voi jo loppua?

Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat

Toinen sija napsahti taas kolmansista osakilpailuista. Sälli teki parhaansa kuten aina, mutta pitkän ajomatkan pölyt eivät ilmeisesti olleet vielä laskeutuneet, joten ori hieman hermoili radalla. Myös se vaikutti, kun olemme muuten suorittaneet ratoja maneesissa, mutta tällä kertaa olimmekin ihan ulkokentällä. Kotikentällä Sälli keskittyy työntekoon, mutta Kuusamossa ilmeisesti oli aivan liikaa tuijoteltavaa. Saimme silti Eliaksen minimivaatimuksen yläpuolella olevat prosentit, joten olin voinut huokaista helpotuksesta. “Ihan turha mennä radalle, jos ei vähintää seitkytäviisprosenttia sielt saa”, on mies toitottanut jo useamman vuoden. Tiesin silti, että enään yhden osakilpailun olevan jäljellä ennen finaalia mies ottaisi hieman tiukemman otteen meihin, jos se on mitenkään on edes mahdollista.

Amelie oli muistanut, että seuraavaksi meillä olisi jo finaali, jonka seuraksena nainen oli aiheuttanut itselleen sekä Anulle kamalan stressin päälle. Puhumattakaan Eliaksen paasauksesta, että meidän pitää panostaa erittäin paljon niihin. Aleksi oli onneksi tajunnut katsoa kalenteria uudestaan ja todennut, ettei me ihan vielä olla niin pitkällä. Paniikkikolmikko oli onneksi tästä rauhoittunut hieman, ainakin hetkeksi. Seuraaviin isompaan kisaryppäseen osallistuessa häädetään Elias pois tallilta kokonaan tai hän saa ihan itse tulla myös kilpailemaan. Miehen kiukuttelu ja huutelu alkaa käymään hermoihin, ja jopa minun pitkä pinnani on koetuksella. Emme saisi mukamas pitää yhtään hauskaa kisoissa, vaikka pääasiassa kokemusta sieltä mentiinkin hakemaan eikä palkintokaappiin täytettä. Anu johti esteiden kokonaisrankingia, jota nuori ei ihan vielä voi käsittää. Joukkuerankingissa olemme myös täpärästi johdossa. Itse johdin luokkamme rankingia, meillä ei olisi siis mitään hätää. Olimme kuitenkin kaikki tulleet ruusukkeiden kanssa joka kerta kotiin, joten en näe ongelmaa miksi meidän pitäisi puskea itseämme täysin äärirajoille. Vaikka tietenkin yrittäisimme puolustaa ensimmäisiä sijoja viimeiseen asti.

Syöttelen Sällille hieman vihreää kentän laidalta treenin jälkeen. Ori ei pääsisi laitumelle, vaan pysyisi pihatossa Croun kanssa läpi kesän. En silti voinut suokilta kieltää pientä naposteluhetkeä. Vihreän nyhtäminen tuntui olevan ainoa hetki, milloin ori ei yrittänyt heilua joka suuntaan, joten pystyin letittämään tämän harjan. Ori ei lähtisi mihinkään, joten olen heittänyt riimunnarun hevosen kaulalle. Elias ratsastaa toisen hevoseni Thellan kanssa. Tamma osaa olla aika tempperamenttinen, mutta mies oli pikkuhiljaa löytänyt yhteisen sävelen nuoren kanssa. Sälli ei kovin vaikealle tasolle ole kivunnut, joten toivonkin Thellasta hieman isomman tason kilparatsua. Hyvin vahva tammamainen luonne voi kuitenkin olla meidän suurin kompastuskivi. Sälli pärskähtää ja ottaa askeleen eteenpäin ja minä otan sivuaskeleen keskeyttämättä letittämistä.

Share: