Rikkinäisiä riimuja ja unelmia

Luokka 8. 120cm, Anu Kivinen – Rosegarden’s Dragonrend, Vihiniemen Viipottajat

Meidän matka Kuusamoon oli mennyt melko kohtalaisesti. Perillä olimme vasta lauantai-iltana, sillä takana oli miltein kymmenen tunnin ajomatka, eikä meistä kukaan ollut heti aamulla valmiina lähtöön. Kello oli jo kahdeksan paikkeilla, mutta ulkona oli edelleen hyvin valoisaa. Tiuhti ja Roki olivat aiheuttaneet matkan varrelle oman pikkushown, sillä avatessamme rekan sivuovea, Roki seisoi siellä rikkinäinen riimu orin edessä. Onneksi ponilla oli ollut päässään “vain” melkein uusi kangasriimu, jonka äitini oli ostanut juuri Tie Tähtiin -kilpailuja varten. Päistärikkö mutusteli tyytyväisenä heinäverkkoa, eikä tuntunut ymmärtävän mitä me ihmiset panikoidaan. Olisi ollut hieman noloa, jos meiltä olisi poni päässyt karkuun heti ensimmäisenä. Onneksi Sanna oli varautunut kaikkeen, joten hän antoi meille nahkariimun lainaan, joka oli kyllä hieman liian iso Rokin päähän, mutta hoitaisi asian tämän viikonlopun. Poniori näytti hieman varsalta riimun ollessa ihan vinossa Rokin päässä. Annan pikaisen suukon orin turvalle, ennen kuin suljen karsinan oven toivottaen vielä kaikille oreillemme hyvät yöt.

Kisapäivänä Roki tuntuu rennolta ja hyvältä ratsastaa, vaikka ori tuijottelee hieman enemmän maailman menoa kentällä kuin maneesissa. Poni pysyy kuitenkin kuulolla, eikä lähde säntäilemään miten sattuu. Minua ei enään stressanut niin paljoa kisaaminen, olin itseasiassa aika itsevarma Rokin kanssa. Olemme melko hyvin jo kasvanut yhteen, vaikken orin liikuttamista jatkaisikaan kilpailuiden jälkeen. Ei minulla riittäisi aika Irman ja Seran lisäksi vielä Rokille. Ori nyt sattui vain olemaan paras vaihtoehto Tie Tähtiin -koitokseen, sillä Irma vasta kotiutui tänä keväänä Vihiniemeen ja Sera on vaikeamman koulun ratsu.

Meidän voittoputki loppui näköjään lyhyeen. Mielestäni pahin vastustajamme Tiuhti oli ensimmäisessä osakilpailussa tiputtanut puomin uusintaradalla, toisessa osakilpailussa jo ensimmäisellä radalla, joten olimme vauhtihirmulta turvassa. Nyt poni ja Aleksi olivat kuitenkin löytäneet yhteisen sävelen ja tekivät puhtaan radan kumpaankin. Me olemme Rokin kanssa pitäneet radat puhtaina, mutta vauhtia meiltä ei löydy Tiuhdin tavalla. Aleksi näytti vain pysyttelevän kyydissä, kun poni juoksi uusintarataa läpi miltein päättömänä. En ymmärrä miten mies uskaltaa edes ratsastaa Tiuhtilla niin lujaa. Minua hirvitti välillä jo Rokinkin vauhtispurtit ja ori oli Tiuhtiin verrattuna varsinainen etana!

Share: