Luokka 4, Vaativa B – Jasu Lakkahalla & Blueprint, Paladiinit

Nostin jälleen satulan tamman selkään, oli aika viimeisten treenien, ennen kolmatta osakilpailua. Tamma tuntui hyvältä ja se oli lämmitelty alkuun maastakäsin. Olin pyöritellyt sitä liinassa hyvän tovin ja uppoutunut ajatuksiini. Kisa into oli kadonnut keskiverto tulosten myötä ja Blue näytti myös merkkejä kyllästymisestä. Olisimme tänään menossa maastoon, ottaisimme siellä muutamia liikkeitä ja harjoittelisimme korkeintaan koottuja askellajeja ja mitä pientä nyt sattuisi keksimään. Sää oli hurjan lämmin, mikä teki maneesissa olon tukalaksi, oli siis aika lähteä ulos, molemmat pienen tuuletuksen tarpeessa. Tie Tähtiin esti aikalailla muihin kilpailuihin osallistumisen tältä ajalta, joten oli vain kerättävä motivaation rippeet ja yrittää jaksaa vielä viimeiset osakilpailut. Sen jälkeen olisi luvassa matka eurooppaan, yhdessä Tinon ja Sulon kanssa. Kaksikko oli luvannut auttaa minua löytämään sen unelmien hevosen. Olin ensin ajatellut kouluhevosta, mutta nyt aloinkin epäillä valintaa. Pitäisikö sittenkin ostaa este tai peräti kenttähevonen. Parhaillaan menossa oleva kilpailu oli kai saanut ajatukseni sumenemaan, enkä enää osannut nauttia kouluratsastuksesta samalla tavalla, kuin aiemmin. Pitäisi ehkä odottaa hetki ja katsoa sitten. Kaikki alkoi olla valmista kisaa ajatellen, tai no – ei hirveästi ollut tekemistä, kun rata oli jo hiottu täydellisyyteen, siihe ainakin mihin meillä riitti taidot juuri nyt ja kamat pakattu siltä osin, miltä pystyi. Loppuaika menikin sitten asioiden päässä pyörittelyyn ja veljien että nykyään myös Majinan kanssa asioista keskusteluun, kisan puintiin ja muiden ratsukoiden arviointiin. Oli ihana miten Majinakin kiireiseltä omasta kisaelämästään ja muustakin, huolimatta ehti jutella ja olla aina niin kiinnostunut kaikesta hyvällä ja kannustavalla tavalla. Tällä oli omasta tallistaan toki kaksi hevosta myös mukana kisassa, mutta heidän ratsastajat olivat olleet kyseisten hevosten kanssa jo pitkään ja tämä tiesi ettei mitään suurempia yllätyksiä ainakaan pitäisi olla luvassa. Eikä kai ollutkaan, se suokin pirkule oli muistaakseni mennyt ja voittanutkin viimeosakilpailuissa, eikä vikuroiva puoliverinenkään ollut jäänyt kauas heidän taakse. Tuntui hullulta että sille suokille, jota kaikki olivat salaa epäilleet – jaettiin yli 81 prosenttia. (303 sanaa)

Share: