Oi kevät, miksi itket?

Luokka 8. 120cm, Anu Kivinen – Rosegarden’s Dragonrend, Vihiniemen Viipottajat

Vettä tulee suoraan sanottuna kuin Esterin pyllystä, kun haen Rokin tarhasta. Ori ei hirveästi ollut sateen fani, mutta kukapa olisi? Vedän sadetakkini huppua syvemmälle päähäni, kun tuuli yrittää repiä sitä pois kävelessämme talliin. Roki näytti erittäin tyytymättömältä, kun avasin tallin ovea ilmeisesti aivan liian hitaasti. Otan orin litimärän loimen pois tämän päältä käytävän puolella, kunnes päästän ponin karsinaansa. Pian Rokin kaviot osoittavatkin kohti kattoa, sillä vettä oli päässyt loimen kaulapalan reunoista sisällä ja nyt päistärikkö oli myös osittain märkä. Lähden kiikuttamaan märkää painavaa loimea kohti kuivatushuonetta.

Oli sanomattakin selvää, että treenaisimme tänään maneesissa. Jos Roki osaisi puhua, tämä olisi varmasti marmattanut minulle koko matkan tallista maneesiin, vaikka hevosella oli kaulallinen ratsastusloimi päällään. En ollutkaan oria ennen nähnyt näin pahalla päällä, joten en ollut kovin innokas tulevasta valmennuksesta. Sade piiskaa tasaista tahtia maneesin kattoon, kun ripustan orin loimen sekä takkini oven vieressä oleviin kuivatustelineisiin. En ollut muilla talleilla kyseistä viritelmää, mutta se tuli kyllä erittäin hyödylliseksi Suomen olosuhteissa. Aleksi ja Tiuhti ovat jo maneesissa, ori näyttää olevan valmis räjähtämään käsiin hetkenä minä hyvänä.

Rokia on aivan kamala ratsastaa, ori oli jäykkä kuin rautakanki, eikä kuunnellut lainkaan apujani. ”En mä tiennykkää, et meidän ponit on sokerista”, Elias tuhahtaa. Aleksilla ja Tiuhtillakaan ei mennyt yhtään sen paremmin. Tiuhti kiitää kuin höyryveturi ja Roki puolestaan esitteli kuinka hyvin ponin pylly nouseekaan ilmaan. Emme olleet päösseet edes ravia kovempaa vielä. Elias ei todellakaan päästäisi meitä hyppäämään tänään, ellei ponit asettuisi. ”Yrittäkää saada molemmat yks hyvä pääty-ympyrä ja tulkaa sit alas. Turha siel on tapella näitte jääräpäitten kans”, Elias huokaisee hieraisten otsaansa. Mies oli ottanut kaiken stressin Tie Tähtiin -kilpailuista, vaikkei hän itse edes osallistunut. Hän itse kisasi isommissa maailmanlaajuisilla kentillä, mutta pienet Suomen sisäiset kisat saivat miehen hermoraunioksi jostain syystä. Toisaalta me edustamme Vihiniemeä ja Eliasta valmentajana, joten ehkä stressille oli joku syy.

Roki osaa käyttäytyä vaaditun pääty-ympyrän muutaman toiston jälkeen ja pysäytän orin heti tullen alas. Aleksi on jo kävellyt Tiuhtin vierellä muutaman kierroksen, mutta hän olikin kokeneempi ratsastamaan vähän kaikenlaisia hevosia. Eliaksen käskystä otamme satulat pois orien selistä, laskien ne katsomon kaiteelle. Irrotimme myös ohjat luimivalta kaksikolta. ”Kyllä ne juoksemaa laitetaa”, Elias naurahtaa ja ojentaa meillä juoksutusraipat. Pidimme aina muutamaa maneesin seinustalla, ikinä ei tiennyt millä tuulella hevoset olivatkaan. Roki ja Tiuhti eivät kahta pyyntöä enempää tarvinneet, kun nämä jo laukkasivat maneesia ympäri, kiusaten toisiaan. Onhan se kiva, että niillä on toisensa.

Share: