Luokka 8. 120cm, Anu Kivinen – Rosegarden’s Dragonrend, Vihiniemen Viipottajat

Saamme tekstiviestin joukkoeemme Whatsapp-ryhmään Sannalta: “Me tultiin toisiksi Sällin kanssa 79,643 %, Amelie ja Cabo on nyt suorittamassa”. Meillä kestäisi noin tunti ajaa myös kilpailupaikalle, mutta pakkaamme vasta orien tavaroita traileriin. Sitä on huomattavasti vähemmän kuin ensimmäiseen osakilpailuun. Tiuhti ja Roki saivat paistatella auringossa tarhassaan. Yritimme pitää kaksikkoa erossa toisistaan, mutta Tiuhti näppäränä esteponina olikin hypännyt Rokin kanssa samaan tarhaan. Joten päätettiin paremmaksi pitää vauhtikaksikko yhdessä.

Seuraavaksi puhelin pirahtaa ja se on Amelielta: “Me voitettiin!! 84,286 %” ja lisäksi muutama juhliva emoji. Hymy hiipii huulilleni, nainen oli ollut melko hiljainen viime osakilpailun jäljiltä, sillä he olivat tulleet luokkansa toiseksi viimeisiksi. Tämä olisi myös meidän merkki lastata ponit ja lähteä kohti Parkanoa. Tiuhti ja Roki onneksi lastautuvat helposti kyytiin, vaikka heti aloittavatkin toistensa kiusaamisen riimuista roikkumalla. Pyöritän silmiäni huvittuneena, kunnes istahdan Ilonan viereen takapenkille. Aleksi istuu yksinään etupenkillä, mutta takaisin tullessa Elias olisi meidän mukana. Sanna ja Amelie lähtisivät orien kanssa takaisin kohti kotia varmaankin kohta, joten ajaisimme heitä vastaan.

Kikatamme ja juoruilemme koko matkan kisapaikalle, niinkuin teinien kuulukin. Ilona oli löytänyt uuden poikaystävän itselleen ja lähetimme pojalle snäppejä miltein koko ajomatkan. Aleksi huokaili välillä syvään, muttemme antaneet hänen hidastaa meitä.

Roki on energisellä päällä ratsastaa, ja Ilona ottaa meistä muutamia kuvia. Ihme kyllä äitini ei ollut tullut mukaan, mutta se ei minua varsinaisesti haitannut. Yksi stressiaihe vähemmän. Hyppäämme maneesissa puhtaan radan ja menemme ravaamaan takaisin kentälle. Minua ei stressanut niin paljoa enään kilpaileminen ponin kanssa, vaikken en kyllä uudestaan tähän ryhtyisi. Silitän orin kaulaa ja tämä pärskähtää. Pian Aleksi ja Elias tulevat kentälle puistellen päätään. “Joo me ei jatketa enään uusintaan”, Aleksi huokaisee alkaen kävelemään Tiuhtin kanssa. Milla-Riina oli myös hypännyt puhtaan radan, joten suuntaamme kumpikin maneesiin. Kävelemme Rokin kanssa toisessa päädyssä katsoessani puoliverisen hyppimistä. Yksi puomi kolahtaa komeasti maahan asti. “Okei, eli meidän pitää joko selvitä puhtaasti tai olla nopeampia”, mumisen ääneen orille. Elias huikkaa katsomosta pikaisesti, että muista ratsastaa nätisti ja se on vihje ettei minun kannata yrittää vauhdilla suorittaa rataa. Saamme toisen puhtaan suorituksen, joten tiesin jo meidän voittaneen. En kuitenkaan haluaisi nousta taivaisiin, mutta viimeiset kaksi osakilpailua on meidän osalta jo pelottavan hyvin. Eli varmaankin finaalissa saisimme hylyn. Naurahdan ajatukselle, mutta pieni pelko asiasta alkaa silti pyörimään mielessäni. Silitän Rokin kaulaa kun järjestäydymme palkintojen jakoon hymy huulillani.

Share: