Mennään eikä meinata

Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat

Savenmaan ratsastuskeskukselle ei pitkä matka ollut, joten ajattelimme ajaa paikalle kahdella trailerilla. Sälli ja Cabo toisessa, Tiuhti ja Roki toisessa. Esteluokkaan osallistuvat tulisivat kuitenkin vasta hieman myöhemmin paikalle, kuin me kouluratsut. Turhaa seisottaa kahta eneriapiikkiä koko päivää kisapaikalla keräämässä kierroksia. Elias on meidän mukana myös ja tulisi sitten ponien kanssa takaisin kotiin. Mies suostui ajamaan kisapaikalle ja siellä onkin täysi tohina päällä. Saamme ohjeet mihin ajamme violettitakkiselta nuorelta tytöltä, jonka hymy varmasti valaisisi yksinään koko Suomen. Elias kiittää kohteliaasta ja trailerista kuuluu kopahdus. “Varmaan Sälli haluaa ulos”, hihitän. Amelie on melko hiljaisena takapenkillä, hän oli miltein koko matkan korjaillut hiuksiaan. Täydellisen nutturan saaminen ei ollutkaan aivan niin helppoa.

Cabo jää hengailemaan vielä trailerin kylkeen sidottuna, kun lähden lämmittelemään Sälliä. Elias kävelee mukanani kentän laidalle ja antaakin vielä viime hetken ohjeita. Suomenhevonen tuntuu erityisen hyvältä ja herkältä ratsastaa, vaikka kentällä onkin hieman ruuhkaa. Tietenkin olimme osallistuneet luokkaan, jossa on toiseksi eniten osallistujia koulupuolella. Rapsutan orin kaulaa hyvän väistön jälkeen ja kävelemme kentältä ulos Eliaksen viereen. “Muistat radan?” mieheni kysyy ja mukamas huomaamattomasti rapsuttaa Sällin ryntäitä. Heillä on Sällin kanssa viha-rakkaus-suhde, nimittäin Eliaksen mielestä Sällin suurin vika on sen rotu. “Vaikka silmät kiinni”, naurahdan ja kuulen nimemme kuulutettavan. Elias suuntaa myös mukanamme maneesiin ja istuutuu katsomoon.

Ohjelman ratsastus menee ongelmitta ja silitän orin kaulaa leveä hymy huulillani päästessämme pois maneesista. Elias kävelee vierellämme. “Sehän meni hyvin, muutama pikkujuttu vaatii hiomista”, hän sanoo pieni hymy huulillaan. Lähdemme kävelemään kohti traileria ja Sälli tuttuun tapaan heiluttelee päätään, antaessani orille pitkät ohjat. Amelie on varustamassa Caboa, sillä meidän jälkeemme oli vain viisi ratsukkoa joten Amelien luokka alkaisi kohta. Ratsastamme yhdessä kohti kenttää ja maneesia, me menemme Sällin kanssa palkintojen jakoon ja Amelie jää kentälle lämmittelemään.

“Toisella sijalla Sanna Vihiniemi ja Salakapakka”, kuuluttaja kailottaa ja leveä hymy leviää kasvoilleni. Ori hamuaa suuhunsa sinistä ruusuketta, jonka yksi järjestäjistä tuo ja kiinnittää Sällin suitsiin onnitellen. Silitän hevosen kaulaa hymyillen ja onnittelen voittajaksi paljastunutta toista suomenhevosratsukkoa. Elias hakee satulahuopamme sekä kukkakimpun käsiinsä hymy huulillaan. Tästä olisi hyvä jatkaa kohti seuraavaa osakilpailua. Ensimmäisestä osakilpailusta käteen oli jäänyt pintelit, joten nyt meiltä puuttuisi enään voittoloimi.

Sanna silittämässä Sällin kaulaa koulusuorituksen jälkeen
Share: