Luokka 4. Vaativa B, Eedi Myllyoja – Okeanos, Seben Söböt

Aiemmin päivällä me oltiin oltu tekemässä Noksun kanssa kevyttä koulutreeniä ihanan keväisessä säässä kentällä. Se oli kuitenkin katkennut kesken laukkaharjoituksien, kun orin askel oli yhtäkkiä muuttunut varsin epätasaiseksi ja kaiken maailman kauhuskenaariot olivat jo vilisseet silmieni ohi. Nytkö se loukkasi koipensa, vieläpä kesken kisakauden? Olin kivunnut alas vuoren kokoisen ratsuni selästä ihmettelemään ongelmaa. Kauaa en ehtinyt murehtia, koska selästä alas tultuani havaitsin ongelman lähteen heti. Oikean takasen kenkä oli jäänyt matkasta keskelle kenttää ja makasi nyt terävät naulat ylöspäin puoliksi hiekan peitossa. Poimin kengän, joka ennen kentälle lähtöä oli vielä vaikuttanut olleen varsin tukevasti kiinni ratsuni jalassa, ja kengittäjälle soittaessani kävelytin Noksua jäähdyttelyksi maastakäsin.

Muutaman yrityksen jälkeen sain kengittäjän kiinni ja hän kertoi, että pari tuntihevosta on tänään saamassa uudet kengät alle, ja Noksun irtokengän kiinnityksen ehtisi tehdä samalla kertaa. Tosin kovin innokkaalle kengittäjä ei kuulostanut Noksun asiakkuudesta, mutta se nyt ei ole kovin epätavallista. Olin iloinen nopeasta ratkaisusta, koska vaikka Noksu ei todennäköisesti olisi piitannut ylimääräisestä vapaasta, kisakauden ollessa kuumimmillaan meillä ei oikein ole aikaa jättää väliin arvokkaita treenikertoja. Tie Tähtiin -osakilpailut olivat olleet odotettuakin kovatasoisempia ja muitakin kisoja on luvassa. Enkä mä voi antaa sen, että me pärjättiin hyin myös tokassa osakisassa mennä päähän (ainakaan kesken kisakauden). Toinen sija ja prosenttien osalta loistava rata olivat todellakin lämmittäneet mieltä. Toisaalta edeltävän viikon maastoilut muistuttivat mua siitä, että tiukankin treenin keskellä pitää muistaa toisinaan ottaa rennommin ja pitää hauskaa. Niinpä mä puhelun päätettyäni päätin koittaa tehdä jotakin positiivista myös mun sosiaaliselle elämälleni, ja laitoin tallin ryhmään viestin ”Haluaako joku lähteä mun ja Noksun kanssa maastoon perjantaina?”. Enhän mä toki niin villiksi heittäytyisi, että tallin ulkopuolisia aktiviteetteja suunnittelisin.

Noksu tietysti esitteli melkoisen hapanta naamaa kengityksessä, mutta irtokenkä saatiin kiinni kohtuullisella vaivalla ilman liiallista järkytystä kengittäjälle. Noksu sai palkkioksi melko kohtuullisesta käytöksestään muutaman extraporkkaan, ja minä sain rikkinäisen hevosen sijaan kirota vain keventynyttä rahapussiani. Tai no, kuvitteellista rahapussia, tilillähän ne rahan nykyaikana taitavat melkein kaikilla, mukaan lukien mulla, olla.

Sanamäärä: 316

Share: