Luokka 8. 120cm, Anu Kivinen – Rosegarden’s Dragonrend, Vihiniemen Viipottajat

Meillä on alkanut pikkuhiljaa synkata Rokin kanssa. Ori ei tuntunut enään niin jäykältä ratsastaa ja muistinkin pitää parempaa huolta avuistani. Ponin vauhtikaan ei enään kamalasti hirvittänyt. Lämmittelen oria ravissa maastoreitillä, menisimme vielä kentälle vähän hyppimään Eliaksen silmien alle. Olen alkanut panikoimaan ylihuomisista kisoista taas, vaikkei minulla muka ole mitään hätää. Toinen osakilpailu järjestettäisiin huomattavasti pienellä tallilla, muttei se silti poista ollenkaan stressiä. Roki tuntuu energiseltä allani pysyen kuitenkin yllättävän hyvin kuulolla. Olen alkanut luottamaan poniin enemmän, joten ei enään tällä viikolla oltu hirveästi kentällä työskennelty. Lämmittelyt ja jäähdyttelyt tuntuivat huomattavasti kivemmilta maastossa kuin kentällä tai maneesissa. Roki pärskähtää, kun metsäpätkä lakkaa ja peltoaukea avautuu edessämme. Kevät oli tehnyt tehtävänsä ja kaikki alkoi vihertää. Lintujen laulu ja orin kavioiden rahina hiekkaa vasten täyttivät korvani enkä voinut kuin hymyillä. Edes hetkeksi sain tulevan osakilpailun pois mielestäni ja vain nautin kyydistä. Viime lauantain maastoesteet jättivät kyllä mieleeni pienen pelon, mutta ajattelin silti kurvata Rokin kanssa radalle. “Jos vaan yksi hyppy”, mutisen orille ja nostan laukan. Roki nostaa sen innoissaan ja lähestymme pientä tukkia. Annan pienen puolipidätteen, jotta poni ei vain säntää esteelle. Hyppäämme sen puhtaasti yli ja hidastan Rokin heti takaisin raviin. Huomaan tässä vaiheessa vasta hengittää uudestaan, kun rapsutan ratsuni kaulaa nopeasti. Tästä olisi hyvä suunnata takaisin tallille ja Eliaksen viime hetken hiontaan.

“Arvaa mitä!” hihkun päästessämme kentälle. Saan Eliakselta paljon laimeamman vastauksen sanomalla vain simppelisti ‘mitä’. “Me hypättii yks este tuolla maastossa ja se meni hyvin”, sanon ylpeyttä äänessäni. “Sehä o hyvä, voidaankin ensi viikolla pitää siellä treenit”, Elias tokaisee salakavala hymy huulillaan. “Kyllä me voidaan keskittyä ihan täällä hyppäämiseen”, inähdän. Minua edelleen pelottaa ajatus esteistä maastossa isommalla mittakaavalla. Elias vain naurahtaa vastaukseksi, hänellä on selkeästi hyvä päivä. Ehkä tunti ei olisikaan niin rankka, vaikka esteitä onkin melko paljon kentällä. Ilmeisesti keskittyisimme pääasiasssa lähestymisiin ja askeleisiin. Rokia on hyvä ratsastaa tänään ja toivon hartaasti orin olevan samalla tuulella myös sunnuntain kisoissa.

Share: