Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat

Pidämme treeni- ja pesupäivän vapun aattona. Olen innoissani sunnuntain kisoista. Matka ei ole onneksi pitkä, joten meidän ei tarvisi lähteä kuin vasta kisapäivänä paikalle. Sälli seisoo heilutellen päätään pesupaikalla, huuhdellessani oria. Meillä oli ollut hyvät treenit kentällä ennen pesuhetkeä, jopa Elias oli meille pienen hymyn antanut. Nyt mies keskittyi Amelien ja Cabon viime hetken hiomisiin. Elias oli luvannut pitää pienet tunnit jokaiselle yksistään. Anu oli alkanut taas hermoilemaan kisoista, vaikka olikin puolitoista viikkoa hyvin varma itsestään ja Rokista. Ajatukseni harhailevatkin nuoreen ja muihin tiimiläisiimme. Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt kuin siivillä, en edes ollut tajunnut seuraavan osakilpailun olevan jo nyt taas. Sälli herättää minut nopeasti takaisin tähän hetkeen polkaisemalla jalkansa lattialle. “Hei”, pääsee suustani ja ori heiluttelee päätään voitoniloisena. “Ei saa tuhota lattioita tai jalkoja”, mumisen huvittuneena. Ei orille voi olla vihainen. Alan levittää sienellä saippuaa orin kropalle, vaikka tämä ei haluakaan pysyä täysin paikoillaan vaan jatkaa päänsä heiluttelua.

Huuhdeltuani orin ja vetämällä suurimmat vedet pois hevosen karvasta, heitän kaulallisen purppuran fleeceloimen orin selkään. Tiedän hevosen haluavan heti piehtaroimaan, joten ehkä se pysyisi vähän puhtaampana tällä tekniikalla. Napsautan riimunnarun hevosen riimuun irrotaen pesukarsinan ketjut samalla. Sälli on heti valmis lähtemään takaisin ulos ja kävelemmekin sinne melko rivakasti. Anu ja Roki ravaavatkin juuri tallin pihaan, he ilmeisesti ovat käyneet maastossa. Elias pystyttääkin jo esteitä isommalle kentälle johon nuori ratsukkokin suuntaa, joten menemme Sällin kanssa pienemmälle kentälle. Amelie ja Cabo ovat siellä jäähdyttelemässä, kimo on hiestä märkä. “Ilmeisesti oli hyvät treenit?” kysäisen ja saan myöntävän hengästyneen vastauksen. “Jos me vedetään se rata samalla intohimolla kuin tänään se saatiin hiottua ni me ehkä selvitään tuon sun hullun aviomiehen rääkistä”, Amelie huokaisee vielä. “Ehkä se on hullu, mut onneks Elias on mun hullu”, kikatan ja huomaan Sällin kävelevän turpa maata viistäen. Seuraavaksi suokin jalat ovatkin kohti pilvetöntä taivasta. Ori nousee maasta vaivatta ja ravistelee itseään. “Nyt sun nassu on iha hiekassa”, naurahdan suokille ja menen pyyhkimään hiekat pois orin kostealta poskelta.

Share: