Pelottavat maastoesteet

Luokka 8. 120cm, Anu Kivinen – Rosegarden’s Dragonrend, Vihiniemen Viipottajat

(jatkoa Sanna Vihiniemen; Maastoesteitä-julkaisuun)
Me päädytään maastoreissullamme Rokin kanssa toiseksi viimeiseksi hyppimään rataa. Roki tuntuu hyvin energiseltä kävellessämme lähtöpaikalla. Amelie ja Cabo lähtevät Aleksin ja Tiuhtin perään, joten seuraavaksi olisi minun vuoro lähteä. “Muista hengittää”, Sanna sanoo hymyillen. Helppo hänen on sanoa, hän on ollut tällä radalla varmaan kymmeniä kertoja ja minulle tämä on ensimmäinen. Tarvisi pysyä tarkkana, mihin suuntaan Cabon kimo pylly kiitää, ettemme eksy Rokin kanssa. Se olisikin näky, jos katoisimme valaistulla radalla. Vielä ei ollut lähellekkään pimeää, joten emme valoja pitäneet edes päällä. Ei ne palaneet muutenkaan kuin syksyllä, jos joku halusi tehdä vielä viimeisiä treenejä ennen talven hallikautta. Sanna ja Sälli olivat ilmeisesti käyneet kävelemässä radan läpi ihan hetki sitten, joten siellä ei pitäisi odottaa mitään suurempia yllätyksiä. Roki nostaa räjähdysvoimaisesti laukan, kun pyydän ponin kyseiseen askellajiin. “Muista pohkeet, ohjat, hengitys ja vasen puoli”, mietin kun yritän saada jonkinnäköistä hallintaa alla olevaan oriin, jonka korvat törröttivät tiukkana eteenpäin ja kaula korkealla. Ainakin sillä on nyt kivaa, itse ollen pelonsekaisin tuntein kyydissä.

Näen Cabon hyppäävän ensimmäisen esteen nätisti ja lähestymme sitä vauhdilla. Saan Rokiin hieman jotain kuuloa päälle ja ori kuunteleekin puolipidätettäni. Ohjaan ponin pienemmälle esteelle, joka on pieni tukki. Roki hyppää pienen esteen helposti yli, ja antaa minulle pienen pukin esteen jälkeen. Kiljahdan selässä, mutta tasapainoni pysyy. “Anu! Ohjat!” kuulen Sannan äänen takaani ja keräänkin laukassa Rokille lyhyempiä ohjia. Poni pärskähtelee innoissaan eteenpäin. Ei mun tarvii enään oikeastaan edes ohjata suuntaa, Roki seuraa Caboa aivan itsestään. Jos vain tahti pysyisi siedettävänä selviäisimme tästä vielä ehjin nahoin.

Hyppäsimme vain kuusi estettä, vaikka rataa olisi pystynyt vielä jatkamaan. Elias oli kuullut kiljumiseni ensimmäiseltä ja viidenneltä esteeltä, joten hän päätti että olisi ehkä ihan hyvä lopettaa siihen. Pelkään jo Eliaksen suunnitelevan yksityistuntia minulle maastoesteillä. En yleensä pitänyt selässä mitään ääniä, mutta viidennellä esteellä Roki hieman kompuroi omiin jalkoihinsa ja olin varma meidän kaatuvan siihen paikkaan. Poni kuitenkin hoiti homman kotiin ja jatkoi laukkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ori ei tunnu haluavan rauhoittua ollenkaan ja steppaileekin ravissa, muutkin tuntuvat olevan räjähdysherkässä tilassa. Paitsi kaiken nähnyt Grim. Eliaskin oli antanut hevoselleen pitkät ohjat, vaikka vielä ravasimmekin metsäpolulla.

Share: