Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat

Meillä olisi viikko aikaa ennen seuraavaa osakilpailua, ja mikä olisi parempaa kuin lähteä joukkueen kesken maastoon. Elias tulisi myös ratsastaen Grimillä. Mies oli hieman rauhoittunut alkuviikkoisesta turhautumisestaan, mutta on edelleen jännityneen oloinen. “Meillä on sukulaisjuhlat viikon päästä, etkä sinä tai Allu pääse. Mun on vissii pakko mennä sinne yksin”, oli mies vain tuhahtanut, kun asiasta kysyin. Sälli tuntuu oikein hyvältä ratsastaa, ori on oppinut käyttämään jalkojaan hieman paremmin viimeisen kuukauden aikana ja voitaisiin myös kasvattaa orin massaa. Klippaus oli myös tehnyt ihmeitä, sillä ori oli nuorentunut vuosia sen johdosta. Hevonen jaksaa touhuta huomattavasti paremmin, eikä tunnu enään niin raskaalta ratsastaa.

“Mehä voitais korkata samalla maastoestekausi”, Aleksi ehdottaa Tiuhtin selässä, kun kävelimme pellon reunassa. Mies oli pikkuhiljaa ehkä hieman jopa tykästynyt ikiliikkujaan. Anun silmät suurenevat lautasiksi Rokin selässä, vaikka nuori sai huimasti itsevarmuutta ensimmäisen osakilpailun tulosten jälkeen. Ilmeisesti vain aitojen sisäpuolella oleviin esteisiin. “Miksei”, Elias tokaisee ja ohjaakin meidät kohti radan alkua. Meillä on yhteensä kaksi eri rataa, joissa on kahden eri kokoisia esteitä vieri vieressä. Löytyy aloittelija-CIC1 rata, sekä CIC2-CIC4 rata. Elias vie meidät pienempien esteiden radalle, sillä Cabon tai Sällin hyppyvoima ei riitä isoimpiin esteisiin. Anukin saisi hieman rauhassa harjoitella maastoesteitä, vaikka Roki kyllä hyppäisi korkeammallekin. “Okei, eli vasemmalla puolella on aina pienemmät esteet, kuten varmaan näättekin. Pitääkää vähän väliä toisiinne, ei nyt aleta tandemina hyppiä molemmilla puolilla. Mä voin Grimin kanssa mennä edeltä, saatte ite päättää misä järjestyksessä tuutte”, Elias sanoo kun pääsemme metsäaukealle. Grim on treenattu huipputasoille, joten sitä ei Tie Tähtiin -kokoisissa kisoissa nähtäisi. Ori oli oikeasti yksi lempeä jättiläinen, josta ei heti uskoisi olevan isomman tason kilpailija, vaikka lihasta tältä löytyikin. “Me voidaan Sällin kanssa tulla viimeisenä, kun se ei ota niin paljoa kierroksia kun näkee muiden juoksevan edellä”, sanon hymyssä suin. Pian järjestys onkin selvillä, ja jäämme kävelemään kaikki ympyrää. Yksitellen häviämme kohti rataa, ja sopisimme että toisen ohittaessa yhden koivun, toinen saisi lähteä. Näin ollen välimatkaa olisi noin kymmenisen metriä edellä olevaan ratsukkoon.
(jatkuu Anu Kivisen; Pelottavat maastoesteet -julkaisussa)

Share: