Luokka 3 Helppo A, Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat

Olemme selvinneet Helsingistä kotiin hyvillä mielin ja ehjin nahjoin. Anu oli voittonsa ansainnut, vaikka Amelie olikin hieman pettynyt neljännestä sijastaan. Uskon kuitenkin, että ensimmäisen osakilpailun jäljiltä on hyvä jatkaa treenejä parin viikon päässä olevaan toiseen osakilpailuun. Seuraavat kilpailut olisivat noin tunnin ajomatkan päässä, joten sinne ei tarvitisi mennä kuin vasta kilpailupäivänä. Sälli oli parantanut huomattavasti klippauksen jäljiltä, joutuisin nyt vain heittämään orin niskaan ohuen sadeloimen öiksi, jottei suokin selkä jumittuisi. Joinakin öinä kuitenkin on vielä pikkupakkasia. Nyt olemme kuitenkin maneesissa Eliaksen valvovan silmän alla. Hän ei ollut tyytyväinen kumpaankaan minun tai Amelien suorituksiin. Aleksi ja Anu olivat päässeet helpolla, sillä heillä oli vain yksi tallin ulkopuolinen vastustaja. Olimme molemmat Amelien kanssa saaneet omista luokistamme yli 70% tulokset, mutta Elias vaati vähintään 75% ratoja hänen valmennettaviltaan, mikä on melko paljon. Amelien luokan voittajalla oli hieman yli 78% suoritus ja minun luokassa voittaja nappasi itselleen hieman alle 78%. Joutuisimme nyt pahaan rääkkiin seuraavat kaksi viikkoa, vaikka Elias olikin aviomieheni hän ei armoa näissä asioissa antanut. Anu oli kyllä saanut kovemman luokan kehut Eliakselta, olihan tämä ratsastanut puhtaat radat, mutta Aleksille tuli toruja uusintakierroksen pudotuksesta. Ei Elias pahalla tarkoittanut, hän vain halusi meidän yrittävän parastamme, eikä ole lapsuutensa takia osaa sitä näyttää kuin ankaralla kurilla. Itse olen enemmän kuin tyytyväinen meidän kaikkien suorituksiin, mutta olisin kyllä ylpeä vaikka sijoittuisimme kaikki viimeisiksi luokissamme.

Tunnen selkäni olevan hiestä jo aivan märkä, kun Elias käskee meidän vielä kerran suorittaa pidennettyä ravia. Hän ei ollut lainkaan tyytyväinen, ettei Sällin askellus vain taipunut sen pidemmälle. Orin ainoa juoksija-sukulainen oli neljännessä polvessa isän puolella, muut olivat ratsuja tai pienlinjaisia eikä sukua muutenkaan oltu askelten pituudella siunattu. Sälli pärski ja tuntui turhautuvan pikkuhiljaa. Sekin on hikinen. Ameliella ja Cabollakaan ei ollut helpot oltavat, Elias oli heidät laittanut työstämään taivutuksia sekä koottua laukkaa. Kumpikaan oreista ei näyttänyt tyytyväisyyttään millään tasolla, vaan molemmilla alkoi mennä hermot. “Miksette te vaan jumankauta tajua”, Elias puuskahtaa heittäen kätensä ilmaan. “Aivan sama, tehkää mitä lystäätte, katotaan ylihuomenna uudestaan”, hän jatkaa hieroen silmien välistä ihoa peukalollaan ja etusormellaan, pitäen toista kättään lanteillaan. Tiesin ettei miehelle kannattaisi sanoa nyt mitään vastaan, tai hän saattaisi nukkua yönsä sohvalla omasta tahdostaan. Minua satuttaa mieheni reaktio, kun hän kävelee tuohtuneena maneesista ulos. En usko, että häntä stressaisi kisat näin paljon, vaan hänellä on jotain muita asioita mielessään joita ei ole saanut minulle kerrottua. “Ei oo sun vika”, sanon Sällille joka pärskähtää antaessani tälle pitkät ohjat. “Ratsastajas vaan taitaa olla blondi”, huokaisen.

Share: